Repressio ja historia: Valko-Venäjän Anarkistisen Mustan Ristin haastattelu

Tämä on vapaamuotoinen suomennos Its Going Down -sivuston artikkelista, joka ilmestyi 25.1.2022.

On välttämätöntä että vallankumouksellinen solidaarisuutemme ulottuu yli rajojen ja ylittää keinotekoisen itä–länsi-jaon. Valkovenäläinen anarkisti- ja antifasistimiljöö ja sen kymmenet poliittiset vangit (sekä todennäköisesti näiden lisäksi muut paikallisille tukitoimille tuntemattomat vangit) tarvitsevat epätoivoisesti kansainvälistä tukea.

Tämä Valko-Venäjän Anarkistisen mustan ristin anonyymin jäsenen kanssa tehty haastattelu ei pelkästään seikkaperäisesti kuvaa valtion repressiota, vaan myös sukeltaa Valko-Venäjän anarkistisen käytännön historiaan ja erilaisiin yhteiskunnallisiin konteksteihin, sekä siihen miten ne asettuvat suhteessa laajempaan maantieteelliseen alueeseen.

Hei, voitko esitellä itsesi ja projektit joissa olet mukana?

Hei, edustan tässä Valko-Venäjän Anarkistista mustaa ristiä, mutta olen myös mukana muissa anarkistiprojekteissa, kuten kollektiivissa, jonka muodostavat eri Euroopan maissa maanpakolaisina olevat valkovenäläiset anarkistit.

Olemme kuulleet anarkistien kohtaamasta ankarasta repressiosta ja tuomioista, jotka liittyvät heidän osallistumiseensa vuoden 2020 vaalien jälkeisiin mielenosoituksiin. Miten anarkistit osallistuivat näihin protesteihin?

Anarkistiliikkeen lähtökohdat olivat seuraavanlaiset: emme pystyneet kilpailemaan isojen pelaajien kanssa poliittisella kentällä ja priorisoimme anonymiteettiä suhteessa julkiseen edustukseen. Emme myöskään pystyneet muuttamaan pääasiassa edustuksellisen demokratian puolesta kamppailevien ihmisten ajatuksia. Olimme aiemmin saaneet osaksemme paljon repressiota ja siksi olimme varovaisia osallistumaan joihinkin juttuihin, koska tulisimme pidätetyiksi ensimmäisinä, mikäli ottaisimme vastuun tapahtuneesta. Meillä ei ollut paljoa kokemusta ihmisten kanssa työskentelystä ja heidän organisoimisestaan. Olimme liian hitaita reagoimaan nopeasti kansannousun vauhdikkaaseen kehittymiseen.

Samaan aikaan olimme tunnistettava ja rakastettu poliittinen ryhmä (vaikka kukaan ei tosiasiassa tiedä anarkismista paskaakaan, niin yleisesti ottaen ihmisten mielestä olimme cooleja). Meillä oli kokemusta horisontaalisesta organisoinnista ja repressiota vastaan taistelemisesta, digitaaliseen ja suoran toiminnan turvallisuuteen liittyviä taitoja, sekä kyky tuottaa ja levittää analyysiä, sillä meillä oli mahdollisuus käyttää tulostuslaitteita.

Siispä koetimme hyödyntää näitä etuja ja keskityimme enimmäkseen pitämään yllä anarkistien edustusta suurimmassa osassa protesteja, tarjoamaan ihmisille resursseja, tuottamaan radikaalia ja kriittistä sisältöä, tuomaan esille aktioita ja metodeja joita ihmisten olisi helppo kopioida, jakamaan naapurustokokouksissa tietoa itseorganisoitumisesta ja itsehallinnosta, sekä taistelemaan kiihkeästi rauhanomaisten ja väkivaltaisten aktioiden välistä liberaalia jakoa vastaan.

Eri anarkistiryhmät ja yksilöt tekivät kaikkea bloggaamisesta ja protestien analyysistä kyttiä ja valtiota vastaan tehtyyn suoraan toimintaan, marsseihin osallistumisesta ja lentolehtisten levittämisestä pyrkimyksiin organisoida naapurustokokouksia. Tästä johtuen useita anarkisteja on pidätetty ja syytetty liittyen monenlaisiin tapauksiin.

Koska kyttien piti ottaa ryhmiä kohteekseen yksi kerrallaan, tarkoitti se sitä, että joillain ryhmillä oli enemmän aikaa toimia, sillä he olivat kyttien tärkeysjärjestyksessä alempana. Suurin osa tuntemistani anarkisteista pysytteli maassa niin pitkään kuin mahdollista kunnes heidät pidätettiin. Joillakin oli mahdollisuus paeta maasta juuri ennen ratkaisevaa iskua.

Onko vuodesta 2020 alkanneella vainolla ollut vaikutusta liikkeeseen?

On huomautettava että anarkistit eivät olleet mikään valtava liike Valko-Venäjällä edes ennen vuoden 2020 protesteja. Se oli kuitenkin liike jota poliittinen poliisi erityisesti vainosi, mikä taas johti hyvän turvallisuuskulttuurin kehittymiseen ja siihen, ettei kyttiä vältteleviä aktivisteja ollut helppo napata.

Liikkeen sirpaloituminen johtui myös aiemmista jakaantumisista ja ristiriidoista, jotka perustuivat eri ryhmien näkemyksiin tehokkaimmista toimintatavoista. Tämä oli esteenä yhteiseen anarkistien mobilisaatioon, mutta se myös esti kyttiä murskaamasta koko liikettä yhteen ryhmään keskittymällä.

Tällä hetkellä maassa ei ole yhtään anarkistiryhmää joka toimisi internetin ulkopuolella. Viimeinen näistä oli Minskin Ruokaa, ei aseita -osasto, joka lopetti toimintansa 15 vuoden aktiivisuuden jälkeen. Valko-Venäjän valtio tekee myös yhteistyötä Venäjän ja Ukrainan lainvalvontaviranomaisten kanssa, jotka auttavat nappaamaan etsintäkuulutettuja aktivisteja Venäjällä tai yrittävät pakkopalauttaa anarkisteja Ukrainasta tai estää heidän maahantulonsa.

Aloittiko Valko-Venäjän valtio laajemman repressiokampanjan vuoden 2020 tapahtumien seurauksena?

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kytät vain kostavat kaikille aktivisteille. Heidän toimintatapoihinsa kuuluu kidutus, nöyryytys (kuten ihmisten pakottaminen katumaan kameran edessä), sukulaisten häirintä ja pidättäminen siinä tapauksessa etteivät he onnistu nappaamaan sinua, mielenosoittajien lasten vieminen orpokoteihin ja perheesi rekisteröinti ”ongelmaperheeksi”.

Tällä hetkellä tiedossamme on noin 30 anarkistia ja antifasistia, joita vastaan on nostettu rikossyytteet ja saamme selontekoja ihmisistä, jotka ovat valinneet suoran toiminnan metodin, ja jotka väittävät olevansa anarkistivankeja. Tämä on verrannollinen 30 vangittuun journalistiin, ja anarkistit ovat todennäköisesti isoin poliittisen identiteetin omaava tukahdutettu ryhmä.

Tällä hetkellä tukahduttamistoimien vastaisten projektien tiedossa on noin 1700 ihmistä, jotka on tiettävästi vangittu protestien jälkeen. Tämä luku ei ole oikea, sillä monet ihmiset ovat peloissaan eivätkä raportoi heihin kohdistuvasta vainosta ihmisoikeusaktivisteille. Sivumennen sanoen, ihmisoikeusryhmät olivat aluksi vastahakoisia tunnustamaan ”väkivaltaisia” mielenosoittajia poliittisiksi vangeiksi, mutta muuttivat lähestymistapaansa sen jälkeen, kun anarkistit olivat kampanjoineet kaikkien [vankien] tunnustamisen puolesta.

Olivatko anarkistit Valko-Venäjän valtiolle merkittävä kohde ennen vuoden 2020 protesteja?

Kuten aiemmin mainitsin, anarkistit ovat olleet valtion tähtäimessä vuodesta 2010 alkaen. Olette ehkä kuulleet isosta anarkistehin kohdistuneesta tehoiskusta, mikä tapahtui eräiden suoran toiminnan aktioiden jälkeen[1]. Liike täytyi järjestää uusiksi ja siitä tuli ajan kuluessa aiempaa maanalaisempi. Julkinen toiminta oli mahdollista kunhan sitä ei luokiteltu anarkistiseksi.

Ennen vuotta 2020 anarkistit olivat kohteena yksinomaan suoraan toimintaan liittyen tai heitä pidätettiin ennakoivasti, mikäli tiedettiin heidän olevan liikkeen vaikutusvaltaisia hahmoja. Vaikka tällainen häirintä ei välttämättä johtanut rikossyytteisiin, jotkut aktivistit lähtivät siitä huolimatta maasta, sillä he eivät kyenneet toimimaan kunnolla ja ylläpitämään vakituista työpaikkaa, ilman että kytät saattoivat halutessaan pidättää heidät milloin tahansa.

Vuonna 2020 anarkistit, kuten kaikki muutkin mielenosoittajat, otettiin kohteeksi mistä tahansa syystä: kyttien tai presidentin solvaamisesta tai pelkästä ajoradalla olemisesta protestien aikana, omaisuuden tuhoamisesta aina ”ekstremistiseen organisaatioon” (mikä tarkoittaa nykyään kaikkia anarkistiorganisaatioita) kuulumiseen asti.

Onko tällä hetkellä menossa joitain tiettyjä repressiotapauksia, joihin haluaisit kiinnittää huomiota? Onko olemassa keinoja saada lisätietoa tapauksista ja niiden anarkistien kokemuksista, jotka ovat joutuneet Valko-Venäjän valtion tähtäimeen?

Valko-Venäjän Anarkistinen musta risti tekee repressiosta vuosi- ja kuukausikatsaukset. Suurin osa tapauksista käsitellään vuosikatsauksessamme, jota ollaan parhaillaan kääntämässä. Katso nettisivumme abc-belarus.org.

Kolme isointa mainitsemisen arvoista tapausta ovat anarkistipartisaanien tapaus, kansainvälisten anarkistien tapaus ja Pramenin tapaus.

Ensimmäisessä jutussa neljä kapinallista anarkistia tuomittiin vankilaan 18–20 vuodeksi joidenkin autojen ja lainvalvontaviranomaisten rakennusten polttamisesta.

”Kansainvälinen anarkistijärjestö” on kyttien tekemä lavastus. Kytät keräsivät tietoa ”Vallankumouksellinen toiminta” -anarkistiryhmän toimista yli kymmenen vuoden ajalta ja tekivät siitä rikollisjärjestön, jolla on osastot Venäjällä ja Ukrainassa. Syytettyjä on kymmenen. Joitain syytetään kymmenestä rikoksesta, joiden rangaistusasteikko vaihtelee 5–20 vuoteen vankeutta.

Pramen-tapaukseen kuuluu neljä anarkistia, joita syytetään marsseihin osallistumisesta, lentolehtisten levittämisestä ja Pramen-mediakollektiiviin liittyvistä banderolleista. Pramen on hiljattain nimetty ekstremistijärjestöksi. Kuka tahansa joka jakaa Pramenin viestejä tai mainitsee Pramenin on osa järjestöä. Syytettyjä uhkaavat jopa kuuden vuoden vankeustuomiot.

Millä tavoin anarkistiryhmät Valko-Venäjällä jatkavat nykyään toimintaansa ja tukevat niitä, jotka ovat vankilassa tai joita uhkaa vankeusrangaistus?

Kuten aiemmin mainitsin, suurin osa anarkistiryhmistä on hajonnut. Valko-Venäjän Anarkistinen musta risti tarjoaa jatkuvaa taloudellista ja tiedollista tukea repressiota kohtaaville anarkisteille ja antifasisteille, kun taas Pramen-mediakollektiivi raportoi ja tarjoaa analyysiä poliittisen tilanteen kehityksestä. Valkovenäläisten maanpaossa olevien anarkistien ryhmä on aktiivinen Varsovassa ja se jatkaa tietoisuuden kasvattamista ja koulutustyötä Valko-Venäjän diasporan sisällä.

”Terrorismi”-termi on monessa maassa otettu aseeksi anarkisteja vastaan tarkoituksena kehitellä oikeusjuttuja, jotka perustuvat vähäisiin tai olemattomiin todisteisiin, sekä kasvattaa rangaistavuuden rajoja. Onko tätä tehty Valko-Venäjällä?

Kytät todellakin lopettivat ihmisten syyttämisen tavallisista rikoksista, kuten omaisuuden vahingoittamisesta ja ”julkisrauhan rikkomisesta”, kuten näistä kolmen tapauksen kuvauksesta voi päätellä. He alkoivat käyttää ekstremismin vastaista lakia tähdätäkseen iskunsa anarkisteihin, mutta myös keneen tahansa jolla on vaikutusvaltaa internetissä. Viranomaiset eivät lain puitteissa ainoastaan kieltäneet kaikkea itsenäistä mediaa, vaan myös julistivat heidän nettisivunsa ja sosiaalisen mediansa ekstremistisiksi järjestöiksi, pakottaen ihmiset lopettamaan sivustojen seuraamisen. Anarkistipartisaanien tapauksessa terroristisyytteitä sovellettiin omaisuuden tuhoamiseen, mikä kasvatti rangaistukset kaksinkertaisiksi.

Tämä on myös tilanne niiden 30 vangin kohdalla, joita syytetään terrorismista, kun kyseessä on syyttäjän auton renkaiden puhkominen tai muut samankaltaiset henkilökohtaiset hyökkäykset hallinnon puolustajia vastaan.

Valtion harjoittaman repression lisäksi Itä-Eurooppa on tunnettu väkivaltaisesta ja voimakkaasta fasistiliikkeestä. Ovatko anarkistit Valko-Venäjällä ja laajemmin entisen Neuvostoliiton alueella kohdanneet väkivaltaa ruohonjuuritason fasisti- ja uusnatsiliikkeiden taholta?

Itä-Eurooppa on iso alue! Eri osissa todellakin oli natsiorganisaatioiden kasvua viime vuosina, toisaalta tietyissä osissa Itä-Eurooppaa ei koskaan ollut vahvaa natsi/fasistiliikettä. Esimerkiksi Valko-Venäjällä syntyi 90-luvun lopussa vahva antifasistiliike, joka pystyi pitämään paikallisen fasistiskenen kurissa. Noin vuosien 2005–2006 aikana konfliktit siirtyivät jalkapalloalakulttuuriin, mikä lopetti fasistien poliittisen organisoitumisen lähes täysin. Valko-Venäjällä anarkismi ja anarkopunk olivat todella pitkään antifasistisen organisoitumisen keskiössä. Lukašenkan pseudososialistinen diktatuuri ei ollut ongelma niin sanotulle autoritääriselle vasemmistolle.

Me tiedämme, että valtio rekrytoi aika ajoin joitain natsien parhaimmistoon kuuluvia, jotta nämä pyrkisivät organisoimaan provokaatioita anarkisteja ja liberaaleja vastaan. Jotkut natsiryhmät hyökkäilivät oppositiota vastaan 90-luvulla. Vuonna 2007 sosiaalipalveluiden leikkausten vastaisessa mielenosoituksessa oli valtava tappelu anarkistien ja natsien välillä. KGB:n nukkejärjestö organisoi jalkapallohuligaanien blokin hyökkäämään kimppuumme marssin aikana. Natsien hyökkäystä käytettiin kuitenkin hallinnon propagandassa esimerkkinä siitä, ettei oppositio tule toimeen keskenään. Tämä kaikki ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna siihen, mitä tuolloin tapahtui Venäjällä, missä tovereitamme tapettiin ja reissua Moskovaan saattoi pitää riskinä.

Tässä kohtaa on myös tärkeää huomauttaa, että itäblokin romahdus avasi ovet natseille kaikkialla sen alueella. Eräs syy oli monien kommunistimaiden vähäinen kiinnostus katufasismin todellisiin ongelmiin. Rasistiset ja natsistiset alakulttuurit jätettiin enimmäkseen huomiotta tai niitä suvaittiin. Neuvostoliitossa ksenofobian taso oli hyvin korkea, huolimatta siitä, että maassa oli melko paljon erilaisia etnisiä ryhmiä.

Kaikki tämä epäonnistuneeseen valtioon kohdistuva turhautuminen vyöryi kaduille ja jotkin esimerkkitapaukset olivat kauhistuttavia. Uskon, että fasistit Venäjällä olivat melko pitkään kaikista väkivaltaisimpia, ihmisiä murhattiin jatkuvasti. Tämä on myös syy siihen, miksi venäläinen antifasistiliike oli niin brutaali ja miksi useat toverimme ovat kuolleita. Kuitenkin jopa tuo liike on nykyään rappiolla, sillä Putin luopui yrityksestä kontrolloida maan uusnatseja ja yksinkertaisesti ryhtyi tukahduttamaan niitä, jotka eivät hyväksy hänen valtaansa.

Tänä päivänä Itä-Euroopassa on useita fasistien tukikohtia: Puola, Ukraina, Unkari. Noissa maissa katunatsien väkivalta on anarkisteille jatkuva uhka.

Vaikka jalkapallohuliganismilla on ilmeiset heikkoutensa, se on osallistunut anarkisti- ja antifasistiliikkeen laajentamiseen Valko-Venäjällä? Kysymme tätä vain koska monilla vangeilla vaikuttaa olevan taustaa jalkapallojoukkueiden kannattajaryhmissä.

2000-luvulla Valko-Venäjällä MTZ-RIPO oli eräs Itä-Euroopan isoimmista antifasistisista jalkapallohuligaanien ryhmistä. Kannattajaryhmän huligaaniskenellä oli uskomaton tuki ja ryhmä piti itseään antifasistisena. Jotkut anarkistit osallistuivat kannattajaryhmän muodostamiseen ja kehittämiseen, tehden siitä näin Valko-Venäjän antifasistiliikkeen ytimen, ottaen samalla etäisyyttä punk-henkiseen antifasismiin. Tämä kehitys oli melko pitkään positiivinen asia maan poliittisessa ilmapiirissä: saimme pidettyä fasistit kiireisinä heidän tapellessaan MTZ:n kanssa, jolloin he hylkäsivät kadut täydellisesti, jättäen ne anarkisteille ja liberaaleille.

Kun ensimmäinen repressioaalto iski ja jotkut tovereista päätyivät vankilaan, alkoi MTZ:n fanien poliittinen tietoisuus kuitenkin laskea. Monet kannattajaryhmän tukijat saattoivat olla paitsi antifasisteja, myös patriootteja. He tappelivat yhä Dynamon fasistisen kannattajaryhmän kanssa, mutta etääntyivät anarkistisesta politiikasta. Tällä hetkellä antifasistiliike on melko kaukana anarkismista ja lähempänä liberaalia diktatuurinvastaisuutta.

Huligaanikulttuuri onnistui toisaalta pitämään fasistit kiireisinä ja aiheuttamaan heille ongelmia, mutta toisaalta meillä oli hetken aikaa tilanne, jossa ihmiset hylkäsivät poliittisen kamppailun jalkapallokulttuurin vuoksi. Se on ehkä hieman yksinkertaisempaa, ehkä hieman väkivaltaisempaa, mutta se ei myöskään vaadi tekemään isoja muutoksia itsessäsi. Se oli todella erikoinen tilanne. Jalkapallokulttuuri ei ole itsessään kovin antiautoritäärinen ja siihen sisältyy jonkin verran vahvimpien hallintoon perustuvaa vertikaalista valtaa.

Vuosina 2015–2016 Valko-Venäjän hallinto päätti murskata politisoituneen huligaaniskenen jäänteet. Tämä johtui Ukrainan Maidan-aukion tapahtumien aiheuttamasta pelosta, missä jalkapallohuligaaneilla oli melko tärkeä rooli. Repressio murskasi kaiken melko onnistuneesti. Tällä hetkellä meillä on yhä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita matkustamaan eri maiden otteluihin, mutta järjestäytyneitä antifasistisia kannattajaryhmiä ei enää ole.

Onko olemassa jokin erityinen valkovenäläisen anarkismin traditio tai esimerkkitapaus josta saatte voimaa?

Valitettavasti ei. Anarkistit olivat ennen Venäjän vallankumousta melko vahvoja sillä alueella mikä on nykyään Valko-Venäjää, mutta bolševikit hävittivät heidät pari vuotta vallankumouksen jälkeen. Traditio katkesi noin 70 vuodeksi, kunnes ensimmäiset anarkistiryhmät alkoivat nousta esiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Edustamallani ikäluokalla ei kuitenkaan ollut juuri kontakteja vanhempiin aktivisteihin, koska suurin osa heistä lakkasi olemasta aktiivisia ennen kuin uudet anarkistiryhmät ilmaantuivat vuosina 2006–08.

On yleisesti ottaen melko tavallista että aktivistit pysyvät liikkeessä pari vuotta ja sitten erkaantuvat siitä, kun eivät saa aikaan tuloksia tai kykene yhteiskunnalliseen järjestäytymiseen ja kohtaavat jatkuvasti repressiota.

Mikola Dziadok työskenteli uuden kirjan parissa, joka kattaisi vuodet 2002-2010, mutta hänet on jälleen tuomittu ja vangittu.

Onko mahdollista pysyä ajan tasalla Valko-Venäjän anarkistien kohtaamasta repressiosta? Onko olemassa hyödyllisiä lähteitä, joita seuraamalla voi ulkomailta käsin pysyä ajan tasalla Valko-Venäjän liikkeestä yleisesti?

Oikeusjuttuihin liittyen voitte seurata abc-belarus.org-sivustoa ja Twitter-tiliämme. Pramen.io julkaisee toisinaan nettisivuillaan englanninkielisiä selontekoja.

Onko olemassa keinoja auttaa ja osoittaa solidaarisuutta ulkomailta käsin? Mitkä ovat parhaita keinoja tähän?

Tällä hetkellä tarvitsemme ennen kaikkea rahaa. Tulossa on kaksi oikeudenkäyntiä joissa on yhteensä 14 vastaajaa – se on paljon rahaa. Jotkut heistä saavat todennäköisesti isot sakot liikenteen tukkimisesta marssien avulla. Lahjoituksia voi tehdä netin rahankeruun kautta tai suoraan sivustollamme.

Voitte myös ladata ja tulostaa julisteen [abc-belarus.org -sivustolta] laitettavaksi paikalliseen poliittiseen tilaanne muistuttamaan Valko-Venäjän anarkisteista.

Kaksi anarkistia, Mikola Dziadok ja Ihar Alinevich kirjoittivat kirjat [2] liittyen vankilakokemuksiinsa vuosina 2010-2015. Nyt he ovat taas vankilassa. Ihmiset voivat ottaa yhteyttä Valko-Venäjän Anarkistiseen mustaan ristiin ja pyytää tiedostoja näiden kirjojen julkaisua varten Yhdysvalloissa ja levitettäväksi paikallisessa liikkeessä.

Solidaarisuusaktiot (myös Valko-Venäjän suurlähetystöjen edustalla) ovat tervetulleita. Olkaa hyvä ja lähettäkää raportteja ja kuvia, me varmistamme että vangeilla on mahdollisuus nähdä ne.

Mutta yleisesti ottaen, jatkakaa omia kamppailujanne, sillä venettä pitää keikuttaa ympäri maailmaa ja me tulemme tuntemaan nuo laineet.

Suomentajan huomautukset:

[1] Valko-Venäjällä tehtiin huomattava määrä suoran toiminnan iskuja 2009–2010. Iskujen kohteena olivat muun muassa poliisiasema, pankki, kasino, tutkintavankila, armeijan esikunta, Venäjän suurlähetystö ja Valko-Venäjän ammattiliittojen federaation päämaja. Oikeudenkäynnissä 27.5.2011 viisi anarkistia tuomittiin 1,5–8 vuoden vankeusrangaistuksiin. Tuomittujen joukossa olivat muun muassa Mikolai Dziadok ja Ihar Alinevich, jotka tuomittiin joulukuussa 2021 jälleen pitkiin vankeusrangaistuksiin vuoden 2020 protesteihin liittyen.

[2] Mikola Dziadok: The Colours of the Parallel World ja Ihar Alinevich: On the Way to Magadan. Kirjoja myy esimerkiksi black mosquito -distro (black-mosquito.org) ja Tasajako (tasajako@protonmail.com). Alinevitshin kirjan on julkaissut Radikalnaja Teorija I Praktika https://www.rtpbooks.info