“Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset…” usein toistetun ja harvoin ajatuksella luetun runon tarkkaa muotoa ei tiedetä, sillä sen sisältö ja järjestys on muuttunut useaan kertaan. Yksi on kuitenkin pysynyt, aina ensin tullaan hakemaan kommunistit ja ammattiyhdistysihmiset. Runon vuonna 1946 ensimmäisen kerran kirjoittanut Martin Niemöller puhui kokemuksesta. Jokaisen yhteiskuntajärjestelmän muutosta tavoittelevan hallinnon on nujerrettava hallinnosta riippumattomat toimijat, jotka kykenevät organisoimaan vastarintaa muutokselle. Vasta sen jälkeen hallinto voi saavuttaa politiikan sisältöä koskevat tavoitteensa. Sinimustan hallituksen äärimmäisen radikaalia sekä yksittäisiä työläisiä että ammattiyhdistysliikettä vastaan suunnattua ohjelmaa on tarkasteltava tätä taustaa vasten. Hallitusohjelman takana olevan sinimustan yhteisymmärryksen ydin ei ole tiettyjen tavoitteiden saavuttaminen vaan halu päästä asemaan, jossa se voi toteuttaa mitä tahansa haluamiaan tavoitteita ja näiden ”uudistusten” peruuttamisen estäminen. Ohjatun demokratian tavoite yhdistää hallituksen sen sinisiin ja mustiin aateveljiin Erdoganista ja Orbanista Macroniin asti.

Toteutuessaan hallitusohjelma riistää työväenluokan ihmisiltä täyteen kansalaisuuteen kuuluvat luvan puolustaa oikeuksiaan, täyden yhdistymisvapauden ja jopa henkilökohtaisen vapauden tietynlaisen palveluspakon muodossa. Tämän päivän Suomessa ainoa valtiokoneistosta ja omistavasta luokasta riittävän riippumaton ja kansalaisoikeuksien suojelemiseen kykenevä taho on ammattiyhdistysliike, kansanliikkeiden tuella. Muista mahdollisista kansalaisoikeuksien puolustajista omistajiensa ääntä myötäilevät tiedotusvälineet ja usein valtionapujen varassa virkakoneistoa lobbaava kansalaisjärjestökenttä ovat tähän yksin kykenemättömiä.

Poliittisen toimintakyvyn ja henkilökohtaisen vapauden riistäminen tapahtuu yhtäältä heikentämällä ay-liikkeen neuvotteluasemaa erittäin raskaasti. Poliittiset lakot aiotaan käytännössä kieltää lähes kokonaan. Samoin tukilakkojen mahdollisuutta kavennetaan niin radikaalisti, että niitä voi olla enää vaikea hyödyntää tehokkaasti. Valtakunnansovittelijaa aiotaan kieltää tarjoamasta “yleistä linjaa” parempaa sovintoehdotusta. Yksityiskohtiakaan ei ole unohdettu, vaan työväenliikkeen oma koulutustoiminta pyritään ajamaan alas vapaaseen sivistystyöhön kohdistetuilla rampauttavilla leikkauksilla.

Äärimmäisimpänä voidaan pitää linjausta siitä, että jatkossa laittomien työtaisteluiden sanktiot eivät kohdistu vain ammattiliittoon, vaan suoraan työntekijöihin 200 euron seuraamusmaksun muodossa. Hallinnollisen, ilman oikeuskäsittelyä määrätyn poliisirangaistuksen kohdistaminen yhdistymisvapauden käyttämiseen ja työhön pakottamiseen ovat muodollisimpienkin liberaalien vapauksien irvikuva.

Ay-liikkeen neuvotteluaseman heikentämisen lisäksi yksittäisten työntekijöiden neuvotteluasemaa heikennetään työttömyysturvan, asumistuen sekä toimeentulotuen radikaaleilla leikkauksilla. Esimerkiksi jatkossa työttömyysturvaa saa enää 80 prosenttia perustasosta jo kaksi kuukautta työttömyyden alkamisen jälkeen. Lisäksi työkykyistä toimeentulotuen hakijaa voidaan velvoittaa työskentelemään palkatta julkisorganisaation osoittamissa työtehtävissä tuen saannin ehtona. Nämä ovat vain muutamia räikeimpiä esimerkkejä työväenluokan toimintakykyä murentavien toimenpiteiden nälkävuotta pitemmästä listasta.

Huomattavaa on, että täydet kansalaisoikeudet työväenluokkaisille ihmisille taattiin alun perin juuri ammattiyhdistysliikkeen kautta, paperilla niin sanotussa tammikuun kihlauksessa* talvisodan aikana ja tosiasiassa hävityn jatkosodan jälkeen. On sanottu, että entinen ulkoministeri Hackzell valmisteli tammikuun kihlauksen julkilausumaa kuin ”jonkin uuden valtion tai toisessa maassa valtaan nousseen uuden regimen” tunnustamisena. Sitä se paljolti olikin, sillä tässä työnantajat tunnustivat periaatetasolla työntekijäjärjestöt neuvottelukumppaneiksi. Näin myönnettiin, että työläisillä on omat porvareille ja valtiokoneistolle vastakkaiset etunsa ja niitä ajavat järjestönsä. Työväenluokan etujen ajaminen lakkasi vähitellen olemasta poliisiasia. Tälle yhteiskuntaluokkien autonomian tunnustamisen pohjalle rakentui sotienjälkeisen Suomen hatara, pitkään ankaran luokkataistelun värittämä konsensus. Juuri tälle yhteiskuntajärjestelmälle hallitusohjelma pyrkii antamaan kuoliniskun. Tavoitteena on paluu valkoiseen Suomeen tai jopa sen aikaisten lahtaripuolen ääriainesten toteutumattomaksi jääneiden yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttaminen.

Työläisillekin porvarihegemonian rajoissa perusoikeudet takaava perustuslaki ei sen sijaan ole liberaalipoliitikkojen väitteistä huolimatta toimija eikä pysty näin ollen puolustamaan itseään. Demokratian puolustaminen esimerkiksi edustuksellisilta vallankäyttäjiltä ja toteuttaminen ovat yleensä räikeässä ristiriidassa keskenään. Oikeuslaitoksen puuttuminen politiikkaan, virkakoneiston holhoava vallankäyttö ja pahimmillaan väkivaltakoneiston väliintulo vaihtelevat seurauksiltaan demokratian kannalta lievimmillään ristiriitaisesta pahimmillaan tuhoisaan. Ammattiyhdistysliikkeen voimakeinojen käyttäminen, työtaistelu, yleislakko! vaatii jäsenistön vapaaehtoista aktiivista osallistumista, näin ammattiyhdistysliikkeen voimankäyttö kykenee samaan aikaan suojelemaan ja toteuttamaan demokratiaa. Koska ammattiyhdistysliikkeen voima on sen jäsenten yhteistä voimaa, on jokaisen ammattiliiton jäsenen oikeus ja velvollisuus ryhtyä taisteluun oman ja koko työväenluokan itsemääräämisoikeuden puolesta ja vaatia sitä myös ammattiliittojen johdolta. Estetään yhdessä sinimustaa hallitusta keskittämästä valtaa itselleen eikä jäädä odottamaan, että sen politiikka tulee noutamaan meidät yksitellen.

Pjotr the Builder

*Tammikuun kihlaukseksi sanotaan Suomen Työnantajain Keskusliiton tammikuussa 1940 antamaa julistusta, jossa se tunnusti ammattiliitot ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton neuvotteluosapuoliksi työmarkkina-asioissa. Näin siis tunnustettiin työntekijöiden järjestäytymisoikeus.

Lähteet:

Bergholm Tapio 2013. SAK:n historia. 94 sivua. https://www.sak.fi/aineistot/julkaisut/sakn-historia

Elinkeinoelämän keskusliitto 2020. Tammikuun kihlaus 23.tammikuuta 1940. https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/tammikuun-kihlaus-23-tammikuuta-1940/

Marcuse Harold 2020. FAQ. https://marcuse.faculty.history.ucsb.edu/niem.htm