Totuus Marxista

Marxilaiset valevasemmistolaiset eivät tietysti kaikki ole pölkkypäitä, vaan mukana on aina ollut myös aidosti harhaanjohdettuja ihmisiä, jotka oikeastaan kuuluisivat anarkistien joukkoon. Neuvostoliiton virallinen historia väittää, että toinen puoli bolshevikkipuolueesta vastusti Leninin oikeistolaista valevasemmistolaisuutta ja “kannatti anarkosyndikalismia ” (lue:sosialismia).

“Anarkosyndikalistit”(sosialistit) jopa voittivat yhden äänestyksen ja Lenin sai enemmistön tuekseen epätoivoisesti vittuilemalla ja rähisemällä. Poika Tuomisen mukaan ratkaiseva puhe alkoi sanoilla: “Näitä ihmisiä ei edes voi ottaa vakavasti”.

Perustajajäsenet Karl Liebknecht ja Rosa Luxenburg haukkuivat Leniniä painokelvottomin sanankääntein. Lopuksi Saksan Kommunistisesta Puolueesta käveli reilu kolmasosa perustamaan Saksan Kommunistisen TYÖVÄENPUOLUEEN, Lenin vastasi eri maiden marxilaisten tuomioon kirjoittamalla tekeleen “Vasemmistolaisuus lapsentautina kommunismissa”. Kommunismin piti siis olla puhdasta oikeistolaisuutta! Mitä siitäkin tulisi, jos tyhmille työläisille annettaisiin valtaa!

Nyt kun Leninin ruumiin mädänneisyys ja homeisuus on yleisesti havaittu herää kysymys, mikä panee täysjärkiset aikuiset ihmiset kumartelemaan Marxin kuvan edessä. Kaikkihan tietävät, että Marxilla ei ollut mitään järkevää sanottavaa – Marx nimenomaan kerskaili usein sanomalla: “Minä en laadi ruokalistoja tulevaisuuden ruokapöytiin”. Kun ruokalista jäi laatimatta ei Venäjällä tarvitse ihmetellä, jos pöydässä on pelkkää kaalisoppaa.

Marxin palvonnan pääsyy on ihmisten itserakkaus. Jokainenhan kuvittelee olevansa fiksumpi kuin toiset. Kun vain harva kehtaa myöntää itselleen olevansa kaikkein fiksuin on itserakkaan pölkkypään löydettävä ainakin yksi neropatti yläpuolelleen.

Marx propagoi fiksuuttaan lukemalla kirjoja ja kirjoittamalla niitä. Bakunin taas tuhosi aivosolujaan alkoholilla. Jäljellejääneet aivosolut saivat tilaa kasvaa ja kehittyä, ja lopulta Bakuninin pääkopassa oli vain yksi helvetin iso ja fiksu aivosolu. Bakunin oli siis fiksumpi kuin Marx. Anarkistit eivät pidä Bakuninia nerona tai yli-ihmisenä (sen enempää kuin anarkismin keksijänäkään. lat.huom.), vaan muistaa tämän ensimmäisten anarkistijärjestöjen perustajana. Marx ei kyennyt perustamaan mitään, mutta kaverin elämän kohokohta oli Ensimmäisen Internationaalin hajottaminen. Marxin todellinen elämä on planeettamme synkin salaisuus. Marxin teosten täydellistä laitosta ei ole voitu julkaista. Salaisia pyhäinjäännöksiä ovat ainakin jotkut kirjeet. Syy: äijä halveksii mm. juutalaisia, slaaveja, neekereitä, naisia ja sosialisteja. “Lasallen kallonmuoto osoittaa, että hän periytyy neekereistä, joita Mooses toi muiden juutalaisten mukana Egyptistä”. Bismarck taas “vie kehitystä eteenpäin”.

Mikä on totuus Ensimmäisestä Internationaalista; jonka tämä sosialismin Archie Bunker hajotti?

1. Marx ei ikinä ollut internationaalin johtaja, vaan Pääneuvoston puheenjohtajavaaleilla valittu luottamushenkilö, joka petti jäsenistön luottamuksen.

2. Marx oli tuntemattomuus, joka pääsi puheenjohtajaksi ikään kuin vahingossa. Pääneuvoston piti olla Englannissa turvassa vainoilta ja siihen otettiin saksalaisia emigrantteja koska näillä piti olla aikaa hoitaa asioita.

3. Enemmistö Internationaalin jäsenistä kannatti suurin piirtein anarkismia (näitä kutsuttiin joskus federalisteiksi. lat.huom.). Valtiososialisteistakin toinen puoli oli Blanquisteja – joita Marx erityisesti inhosi ja vastusti.

4. Kun 1800-luvulla Suomessa kirjoitettiin sosialismista se samaistettiin Bakuniniin. Marx oli tuntematon ja tilanne oli sama myös muissa maissa.

5. Marx keksi historian huonoimman huijauksen: piti tehdä jokin näyttävä sekoilu ja siten mainostaa itseään. Tärkeintä oli saada valehdeltua, että Marx muka oli Internationaalin johtaja ja Bakunin tunkeutunut”vääräuskoinen”.

6. Marx vittuili Italian työväen liikkeelle ja tämä ei suostunut lähettämään delegaatiota Haagin kokoukseen.

7. Marx kirjoitti Engelsille ja muille kavereille kehottaen heitä lähettämään kokoukseen mahdollisimman monta “delegaattia”. Kokoukseen osallistuikin ainakin viisi delegaattia, jotka edustivat “yhdistyksiä”, joiden jäsenistö koostui K. Marxin “dialektisesta” väitteestä, että jäseniä muka oli.

8. Internationaalin sääntöjen mukaan äänioikeutta ei voinut olla yhdistyksillä, jotka vasta samassa kokouksessa oli hyväksytty jäseniksi. Tämä sääntö unohdettiin, jotta feikkiyhdistysten “delegaatit” pääsisivät äänestämään.

9. Marx siirrätti Internationaalin yleisneuvoston New Yorkiin tuhotakseen kaiken järkevän toiminnan. Äänestyksessä tämä onnistui täpärästi äänin 25-23.

10. Bakuninin”erottaminen”oli täysi farssi, joka hauskasti muistuttaa Moskovan näytösoikeudenkäyntejä 1930 -luvulla. Marxin valhesyytöksiä oli kaksi. Bakuninin perustama “Alianssi” oli (mukamas) Internationaalin sääntöjen vastainen. Toiseksi Bakunin oli luvannut kääntää “Pääoman” venäjäksi. Käännöstyö jäi kesken, mutta Bakunin sosialisoi saamansa etumaksun kurkusta alas. “Kommunisti” Marx karjui vaahto suussa yksityisomaisuuden pyhitystä ja moralisoi “varastamisen” synnillisyydestä.

11. Spingard vaati kokouksessa todisteita siitä, että Bakunin olisi tahallaan jättänyt pääoman kääntämättä. Tällöin Marx röyhkeästi valehteli, että “tutkimuskomitea” on tutkinut “dokumentit” ja antanut “kunniasanansa”, jotta liian arkaluontoisia asioita ei “paljastuisi”. Todellisuudessa mitään todisteita EI OLLUT.

12. Anarkistit yrittivät väittää, että “Alianssi” oli vanhempi kuin “Internationaali” ja että molemmat ajoivat samoja asioita – espanjalaisen Moragon puheita EI KÄÄNNETTY.

13. Haagissa Internationaali tavallaan hajosi Marxin sekoiluihin. Internationaalin enemmistöä edustavien järjestöjen delegaatit kokoontuivat kuitenkin Sveitsissä Saint-Inlerissä samana vuonna ja jatkoivat Internationaalin alkuperäistä toimintaa. Tästä sai alkunsa anarkismi, joka siis on samaa kuin alkuperäinen työväenliike tai sosialismi. Valtiososialismi alkoi saada laajempaa kannatusta vasta 1880 luvulla.

14. Englannin työväenliike raivostui 1872 ja julisti Haagin kokouksen”sääntöjen vastaiseksi”. Anarkismin vastaisessa propagandassaan valevasemmistolaiset ja “porvarit” esittävät “anarkismin” ja “sosialismin” eri aatteina tai “anarkismin ” “sosialismiin” tai “työväenliikkeeseen” ulkopuolelta tuotuna harhaoppina. Tosiasiassa alkuperäinen työväenliike oli melkein kokonaan anarkismia tai anarkosyndikalismia. Porvarillista syntyperää olevat intellektuellit Blanqui ja Marx taistelivat alkuperäistä työväenliikettä vastaan halveksien työläisiä ja demokraattisia periaatteita. Tämän tilalle näillä veijareilla ei ollut asettaa muuta kuin ikivanha järjettömyys “valistuneista itsevaltiaista”.

Anarkosyndikalistinen internationaali käyttää tälläkin hetkellä samaa nimeä kuin Ensimmäinen Internationaali. KANSAINVÄLINEN TYÖVÄENLIITTO ON SAMA KUIN TYÖVÄENLIIKE ELI SOSIALISMI.

Marxilaisen huijauksen mukaan anarkismi on “pikkuporvarillinen” eli keskiluokkainen aate. Tosiasiassa Marx ja Lenin kuuluivat keskiluokkaan (Lenin tosin oli aatelisena tavallaan yläluokkainen). Kuuluisimmat anarkistit ovat olleet joskus “rappiolle joutuneita” yläluokkaisia boheemeita, joskus duunareita, mutta jutun vitsi on se että anarkismia ei ole perustettu – köyhien ihmisten suora demokratia on aina ollut olemassa jopa Venäjän maaseudulla, kunnes Lenin lakkautti sen.

Marxilainen järjettömyys kiivailee yläluokkaa vastaan – tosiasiassa yläluokka on pieni merkityksetön ryhmä velttoja lapsellisia juoppoja. Vallankumouksen vastavoima on keskiluokan puritaaninen fasistisuus. Marx oli se keskiluokan fasistisuuden henkilöitymä, jonka järjetön kusipäisyys tuhosi maailmanvallankumouksen. Marx oli esim. “köyhä” kun ei ollut varaa maksaa palvelijoitten ja imettäjän palkkaa. Tyttäret pakotettiin pianotunneille “jotta avioliittomahdollisuudet paranisivat” (meirän likkaa ei anneta millekään vitun DUUNARILLE). Tyttäret joutuivat harjoittelemaan näyttelemistä salaa, koska näyttelijätär on “huono nainen”. Marxin vaimon ollessa raskaana äijä kävi tyhjennyksellä palvelijattaren sängyssä. Syntyneen äpärän otti Engels omiin nimiinsä – tämä veijari nussi omaa palvelijatartaan vakituisesti. Profeetta Marx mietti päiväkausia “miten Engelsin rakastajatarta pitäisi puhutella”. Tapakulttuuri ennen kaikkea! Kommunistisen manifestin kirjoitusvuonna Marx vaati, että Saksan pitäisi hyökätä Venäjälle rökittämään alempirotuisia. Nuori Marx julkaisi Georg Sandin “haastattelun”, jossa tämä väittää Bakuninia “tsaarin agentiksi”. Georg Sand sai asian selville ja nosti sellaisen äläkän, että koko Eurooppa nauroi Marxille. 20 vuotta myöhemmin Marx apureineen alkoi taas levittää juttuaan: “Jo Georg Sand huomasi, että Bakunin on tsaarin agentti”. Kirjeissään Marx nimittää jopa omia kannattajiaan “sioiksi” ja “pölkkypäiksi”.

Eläinten vallankumouksen sikaführer Marxin ainoa aate oli se, että keskiluokkaisten yliopistomiesten pitäisi johtaa työväenluokkaa. Alkoholisoitunut aatelismies Bakunin taisteli tätä vastaan, koska se “johtaa turmellukseen ja orjuuteen”. Tällä hetkellä marxilaisuus on romahtanut. Anarkosyndikalismi lisää kannatustaan päivä päivältä. Työväen itsehallinto ja suora demokratia ovat taas koko ihmiskunnan suunnannäyttäjät.

Ari Vakkilainen

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #3 (3/89) -lehdessä.