Uuden esitutkintalain astuessa voimaan vuoden alusta voitiin taas (ilolla) todeta kuinka kansalaisten oikeuksia oli leikattu poliisin oikeuksien kustannuksella. Oman palansa haukkasi myös hallituksen lempilapsi, salainen poliisi Supo. Sille myönnettiin mm. pidätysoikeus (ehkäpä jo ensi vuonna kidutusoikeuskin?) ja useita lisävirkoja (150). Ottaen huomioon myös ns. kriisi- ja pakkokeinolait, näyttää siltä, että yhteiskuntamme totalitarisointiprosessi on laajentumassa sekä saamassa yhä salaperäisempiä piirteitä. Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että Supolle, jolla ei ennenkään ole ollut käytännössä velvoitteita kertoa nuuskimisistaan kenellekään, turvattiin nyt lainsäädännöllä laajoja lisäoikeuksia.

SUPO HISTORIAN VALOSSA

1920-30-luvun Suomessakin noudatettiin tarkasti sitä keskieurooppalaista kehitystä, jolloin poliittinen elämä alkoi saada yhä karmeampia piirteitä. Fasismi oli nostamassa päätään. Tämän seurauksena kaikki suomalaiset vasemmistolaiset järjestöt kiellettiin sekä mm. Suomen Ammattijärjestö, SAJ lakkautettiin.

Suomessa rasismia edustivat ja/tai tukivat mm. Konservatiivinen Kokoomuspuolue, Sosiaalidemokraattinen Puolue, (aseellinen) Suojeluskunta sekä vuonna -49 perustetun Suojelupoliisin edeltäjä – Valtiollinen poliisi Valpo, jolla oli maailmansodan aikana salainen yhteistyösopimus Gestapon kanssa.

Valpo valvoi ja kontrolloi sanomalehdistöä sekä oikeuslaitosta. Esimerkiksi poliittisissa oikeusjutuissa tuomion antamiseen ei tarvittu todisteita, vain Valtiollisen poliisin lausunto riitti. Valpolle oli myös myönnetty mm. pidätysoikeudet (30-luvulla) sekä salakuunteluoikeudet (40-1.), joita se käyttikin ahkerasti yhteistyössä Gestapon ja Suojeluskuntain kanssa “taistelussa kommunismia ja juutalaisuutta vastaan.”

Historiallista taustaa ajatellen herääkin kysymys ollaanko nyt Supon vainoharhaisten vaatimusten ja oikeuksien lisääntyessä palaamassa tuohon 30-40-lukujen peittelemättömään laillisen vainon ja painostuksen aikakauteen?

SUPO JA LAINSÄÄDÄNTÖ

Supolle kuuluu lain mukaan “sellaisten hankkeiden seuraaminen ja julkituonti, jotka kohdistuvat itsenäisyyteen, lailliseen yhteiskuntajärjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen ja järjestykseen”. Todellisuushan on se, että Supo on tietoisesti unohtanut tuon julkituonti osan lainsäädännössä. Supo nuuskii ja valvoo, mutta esiintyy julkisuudessa tavallisimmin vain vaatiessaan lisäoikeuksia vedoten milloin terrorismin uhkaan milloin yhteiskunnallisiin oloihin.

Ja tänä vuonna voimaantulleen esitutkintalain perusteella näyttää siltä, että Supon vaatimuksiin olisi taas vastattu myöntävästi. Hallitushan (+ eduskunta) myönsi sille itsenäisen pidätysoikeuden lisäksi myös oikeuden kotitarkastuksiin. Mutta tapa, jolla tuon em. esitutkintalain lakiesitys esiteltiin, herätti kummastelua. Nimittäin hallitukselle esitelty lakiesitys ei maininnut suoranaisesti Supoa nimeltä, ainoastaan viittauksen asetukseen, johon on kirjattu Supon työntekijät. Sille oltiin siis myöntämässä lisä-oikeuksia edes asianomaisten päätöksentekijöiden sitä tietämättä!

Tässä taas yksi esimerkki salaisen poliisin toimintaan liittyvästä salailusta ja harhauttamisyrityksistä! Yhtä kaikki, lakiesitys meni tietysti läpi, vaikka siihen jouduttiinkin tekemään muutos, jossa Supon nimi mainittiin selvästi. Tämän yhteydessä ei lienee ollut edes aihetta odottaa meiltä kansalaisilta kysyttävän, haluammeko meitä valvottavan ja tarkkailtavan entistä tiukemmin. Ei, eihän sellainen kuulu kansanvaltaiseen yhteiskuntajärjestelmään.

Mutta millä Supon valtaoikeuksien lisäämistä sitten perusteltiin? Paradoksaalista kyllä, Suojelupoliisi tarvitsi laajennettuja toiminta oikeuksia, sillä “Suomessa yhteiskunnalliset olot ovat vakiintuneet!” Kerta kaikkiaan käsittämätön ja lähempää tarkastelua kestämätön perustelu. Jos olot tosiaan ovat vakiintuneet, eikö olisi luonnollista lakkauttaa koko suojelupoliisi!!!

SUPO JA SALAKUUNTELU

Paljon on viime vuosina väitelty siltä, kuunteleeko Supo salaa meitä, vaikkei Suomessa poliisille ole annettu salakuuntelulle lain suomaa oikeutta. Yleisessä tiedossa kuitenkin on, että Supo tuntee salakuuntelutekniikan ja sillä on puhelinkuunteluvalmiudet. Useaan otteeseen on käynyt myös ilmi, että Supo on käyttänyt näitä valmiuksiaan.

80-luvun alkupuolella Supon päällikkö Seppo Tiitinen myönsi heidän pyrkivän selvittämään laittomat salakuuntelijat esimerkiksi vastakuuntelulla. Mutta vaikkei Supo ole myöntänyt puhelinten salakuuntelua, kuka kontrolloi, ettei se ylittäisi valtuuksiaan kun kerran tekniset valmiudet siihen on?

SUPO – Valtakunnan Ykkösnuuskija

Salainen poliisihan toimii jo nyt nimensä mukaisesti täysin salaisesti. Henkilöitä, joilla olisi mahdollisuus tutkia Supon salaisia asiakirjoja, kuunteluraportteja ja kortistoja sekä kaiken lisäksi vielä halua tuoda julki Supon vehkeilyjä ei yksinkertaisesti ole. Näin Suojelupoliisi saa rauhassa urkkia ja salakuunnella kaikenlaisia lisätietoja kansalaisista hankkien.

Lähinnä valtaapitävien eliitin edustajana ja vallitsevan epädemokraattisen järjestelmän vankkana tukipilarina tulee SUPO vastaisuudessakin toimimaan totaalisen salaisesti hallituksen hellässä suojelussa. Tämä varmistaa myös sen, että syvä hiljaisuus Supon toiminnasta ja tarpeellisuudesta jatkuu edelleen.

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #3 (3/89) -lehdessä.