Tatcherin röyhkein hyökkäys työväenluokan ihmisiä vastaan on uusi kunnallisvero, jonka kaikki joutuvat maksamaan varallisuudesta riippumatta samansuuruisena. Englantilainen työväenluokka ei vain suostu alistumaan siihen. Se on ryhtynyt vastahyökkäykseen. Hallitusta ja poliisipossuja lyötiin takaisin lujaa ja tyylillä.
“Mikä päivä… Helvetin hieno… Paras lauantai-iltapäivä ulkona aikoihin…”
Launtai 21. maaliskuuta oli viimeinen päivä ennen vihatun kunnallisveron voimaantuloa Englannissa ja Walesissa. Tuona päivänä järjestettiin valtava verouudistuksen vastainen mielenosoitus keskellä Lontoota. Mielenosoituksesta kehkeytyi massivinen luokkavihan osoitus!
Mitä muuta voi Lontoon kansannoususta sanoa?! Mukana olleet eivät koskaan unohda päivää, jolloin he ottivat haltuunsa Lontoon keskustan ja antoivat poliisille unohtumattoman selkäsaunan. Taistelu ei jäänyt vain poliisien paiskonnaksi, vaan luokkasota kohdistettiin myös hienostokauppoihin ja rikkaiden loisien omaisuuteen. Kaikki tämä tapahtui kaupungin sydämessä!
Terveisiä jupeille lämmöllä.
Heti alusta lähtien poliisi oli voimaton. Se ei ollut varautunut luokkavihan aaltoon, joka pyyhkäisi yli Trafalgar Squaren mielenosoituspaikan. Luulivatko poliisit tosissaan, että 250 000 ihmistä tyytyisi vain kuuntelemaan muutamaa poliittista (paska)puhetta ja marssimaan sitten kotiinsa? Luulo kostautui.
Vuosia Iso-Britannian työväenluokkaa on käsketty pitää suunsa kiinni, istua aloillaan ja tehdä kuten käsketään – kärsiä konservatiivipuolueen tuhoisan vallan alla. Kaivostyöläisten lakko murskattiin väkivallalla ja pelottelulla. Saman kohtalon kokivat painotyöläiset, merimiehet ja satojen muiden alojen työläiset. Sosialidemokraattien Labour-puolueelta ei tippunut pienintäkään tukea. Ihmisten odotettiin alistuvan.
Alistumisen aika on nyt ohi. Kansa lähti vastahyökkäykseen. Jopa viranomaiset tunnustavat, että mellakointiin osallistui yli 3000 ihmistä. Pelkästään loukkaantuneiden kyttien määrä, yli 350, ja miljoonien puntien vahingot kertovat kapinan koosta.
Useita päiviä mellakan jälkeen olivat TV-ruudut täynnä kuvia palavista juppiautoista, hajotetuista hienostokaupoista ja rikkaiden sikojen pelokkaista kasvoista, kun nämä joutuivat kohtaamaan massojen oikeutetun luokkavihan omina pitämillään kaduilla.
On turha väittää, että kyse oli riehuvasta joukosta känniläisiä… Se oli luokkasotaa!
Kun poliisit ryhtyivät tyhjentämään Trafalgar Squarea voimalla saparot väpättäen, jakaantui mellakoiva joukko eri suuntiin. Osa meni itään osa taas pohjoiseen kalliille kauppa-alueille. Kaikilla oli sama motiivi. He halusivat näyttää rikkaalle roskaväelle mitä näistä ajatellaan ja mitä on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Vastarintaa.
Taistelut kaduilla mellakkapoliisien kanssa eivät olleet muutaman pelokkaan kakaran työtä. Niistä vastasi työväenluokan ihmiset, kyllästyneinä rahanahneeseen oikeistoon ja selkäänpuukottavaan, tekopyhään vasemmistoon. Taistelua kävivät ihmiset, jotka ylpeydellä sanoivat tehneensä osansa luokkasodassa.
Kapinaa kaikkialla
Verouudistuksen vastainen kapinointi ei rajoittunut vain maaliskuun viimeisen päivän mellakointiin Keski-Lontoossa.
Jo maaliskuun alussa olivat kansalaiset liikkeellä. Eräässäkin kaupungissa maaliskuun 2. päivänä yli 700 mellakoitsijaa hyökkäsi kunnanvaltuuston kokoukseen murskaten ikkunat. Kokous päättyi kaaokseen.
Samana iltana Hillinhdonin kunnassa (Lontoossa) kunnanvaltuusto joutui pakenemaan kokoustilastaan yli sadan ihmisen vallatessa sen.
Bristolissa noin 1000 ihmistä kokoontui kuuntelemaan tylsien vasemmistopoliitikkojen tylsiä puheita. Myöhemmin illalla poliisit yrittivät pidättää erään nuoren miehen. Tästä räjähti pienoismellakka, johon osallistui noin 2000 ihmistä. Poliiseja vastaan hyökkäiltiin ja rikkaiden omaisuutta tuhottiin.
Viisi poliisia toimitettiin sairaalakuntoon.
Samanlaisia mielenosoituksia ja minimellakoita on tapahtunut alkuvuoden aikaan kaikkialla Englannissa. Ja kaikesta päätellen tämä on vasta alkua.
Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #6 (2/90) -lehdessä.
Kapinatyöläinen 