Göteborgin vastahuippukokous 14.-16.6.

Torstai 14.6.

Itse asiassa koko huippukokousviikon ajan olivat eri kansalaisjärjestöt ja mm. Ruotsin syndikalistinen ammattiliitto SAC järjestäneet seminaareja. Varsinainen lähtölaukaus vastatapahtumille tuli kuitenkin torstaiaamuna 14.6., kun tuhannet aktivistit näyttivät persettä George W. Bushille tämän hotellin edessä (ei ole tosin tietoa näkikö Bush hotellistaan joukkopyllistyksen livenä). Iltapäivälehti Expressenin arvion mukaan kyseessä saattoi olla perseen näyttämisen maailmanennätys. Saman päivän iltana järjestettiin vielä toinen George W. Bush -mielenosoitus, joka keräsi peräti 15 000 ihmistä. Marssia piristi valtava Bushin rintakuva solmioineen.

Samaan aikaan toisaalla Göteborgissa tapahtui kuitenkin vähemmän hauskoja asioita. Poliisi piiritti Hvildfelskan lukion jo aamupäivällä, estäen sisällä olleita 400 aktivistia pääsemästä Bushin vastaisiin mielenosoituksiin. Koulussa oli mm. kaksi bussilastillista suomalaisia. Poliisi ilmoitti piirityksen syyksi epäilyksen että koulussa säilytettiin “aseita”. Todellisuudessa siellä oli vain Valkohaalareiden suojuksia, jotka oli tarkoitettu väkivallattomaan puskemiseen poliisirivistöjä vastaan – niin kuin poliisi hyvin tiesi, koska sille oli asiasta avoimesti tiedotettu. Poliisi ilmoitti että saarrosta pääsisi pois alistumalla ruumiintarkastukseen ja ottamalla mukaan vain henkilökohtaiset tavarat. Jotkut käyttivät mahdollisuutta hyväkseen, toiset halusivat jäädä puolustamaan koulua ja tavaroitaan. Kouluun saarrettujen valkohaalareiden yritettyä illalla lopulta päästä väkivallattomasti kävelemään suojusten kanssa poliisirivistöjen läpi, poliisi hyökkäsi pampuin, koirin ja hevosin. Joillekin valkohaalareille olisi voinut käydä todella pahasti, elleivät paikalla olleet mustablokkilaiset olisi alkaneet heitellä poliiseja kivillä. Jotkut kouluun saarroksiin jääneet onnistuivat pakenemaan konttien yli, loput kytät veivät asemalle. Valkohaalareiden varusteet ja samba-ryhmän soittimet takavarikoitiin.

Perjantai 15.6.

Väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta harjoittava Ikke Våld -ryhmä kiipesi aamulla 1 400 hengen voimin kokouspaikan ulomman aidan ylitse. Poliisin pysäyttäessä heidän etenemisensä lähemmäs kongressikeskusta ryhmän jäsenet istuivat maahan. Kytät kantoivat heidät pois, mutta eivät ottaneet talteen.

Hieman myöhemmin aamulla kokoontui Göta-platsenille kapitalismin vastainen demo. Demosta oli alun perin ollut tarkoitus tulla Seattle-tyylinen katujenblokkausdemo, jossa kongressikeskuksen ympäristö oli jaettu kuuteen eri viipaleeseen, joista jokaisesta vastasi itsenäisesti jokin tietty porukka. Ainakin valkohaalareiden oli tarkoitus yrittää suojusten kanssa puskea poliisirivistöjen läpi kongressialueelle. Kytät olivat kuitenkin edellisenä päivänä (mitä ilmeisimmin harkitusti) tehneet tyhjäksi tämän suunnitelman poistamalla niin valkohaalarit kuin samba-ryhmänkin kokonaan pelistä. Niinpä paikalle kerääntyneet tuhannet mielenosoittajat lähtivät puheiden jälkeen marssimaan kohti kongressikeskusta yhtä kapeaa katua pitkin. Perää piti musta blokki, kaikkien muiden demottajien marssiessa edellä sekalaisena joukkona. Poliisi sulki pian marssin tien ja saartoi sen kolmelta suunnalta. Joidenkin eturivin marssijoiden yrittäessä rauhallisesti ilman suojuksia työntyä poliisirivistöjä vasten, koirapoliisit hyökkäsivät heidän kimppuunsa kymmenien koirien kanssa, toisten kyttien töniessä heitä aggressiivisesti kilvillään. Samaan aikaan ratsupoliisit karauttivat omalta sivustaltaan päin mustaa blokkia, toisten mellakkapoliisien saartaessa blokin viimeiseltäkin vapaalta sivustalta. Mustan blokin jäsenet vastasivat poliisin aggressioon alkamalla heitellä kiviä. Tapahtumat kääntyivät täydeksi mellakaksi, jonka aikana Göteborgin pääkatu, “Avenye”, tuhottiin melko perusteellisesti. Ne mielenosoittajat, jotka eivät halunneet jäädä mellakan jalkoihin, joutuivat pakenemaan kuka minnekin.

Päivällä muutamat suomalaiset aktivistit yrittivät päästä kongressialueelle kävelemällä sinne muina miehinä ja tiedustelemalla mistä sai kulkulupia. Kun heiltä kyseisellä tiskillä kysyttiin mihin delegaatioon he kuuluivat, vastaus oli etukäteissuunnitelman mukaisesti “Absurdistanin delegaatio”. Toinen tiskillä olleista kytistä alkoi selata osanottajaluetteloa, toinen räjähti nauruun ja ryhtyi pilkkaamaan toveriaan. Tämän jälkeen “Absurdistanin delegaatio” päätti yrittää alueelle kiipeämällä aidan yli. Yksi onnistuikin pääsemään kongressirakennukseen saakka, missä hän alkoi jakaa vastahuippukokouksen ajamista asioista kertovia lentolehtisiä. Hänet poistettiin pian, mutta ei pidätetty.

Illalla lähinnä EU-vastustajista ja perinteisistä vasemmistojärjestöistä koostunut porukka järjesti EU:n vastaisen marssin, joka keräsi ainakin 10 000 ihmistä. Parikymmentä natsia teki nopean hyökkäyksen marssin kimppuun ennen sen lähtöä. Itse marssi sujui kuitenkin rauhallisesti.

Illan Reclaim the City -kadunvaltausjuhla tapahtui Vasaplatsenilla, lähellä EU:n vastaisen marssin päätöspaikkaa. EU-demon kimppuun hyökänneet natsit olivat ilmeisesti seuranneet marssia turvallisen välimatkan päästä, ja tulivat nyt kadunvaltauspaikalle riehumaan. Koska natsit eivät eronneet pukeutumiseltaan mitenkään muista ihmisistä, ja heidän joukossaan oli pari pohjoisafrikkalaisen näköistä henkilöä, kesti jonkin aikaa ennen kuin väkijoukko tajusi mistä yhtäkkiä puhjenneissa tappeluissa oli kysymys. Kun asia tajuttiin, natseille tuli äkkilähtö. Muutama heistä ehti saada kunnolla turpaansa, ennen kuin sai juostua tovereidensa perässä poliisirivistöjen läpi. Kytät päästivät natsit rivistöjensä läpi ilman ajatustakaan heidän pidättämisestään. Tämä herätti ihmisissä runsaasti suuttumusta. Jotkut asettuivat kyttärivistöjen eteen huutelemaan heille. Muutama pullokin ilmeisesti lensi heitä kohti.

Samaan aikaan äänentoistolaitteet saatiin käynnistettyä kadunvaltauksen keskipisteessä. Alkoi suomalaisille kadunvaltauksille tyypillinen tanssi ja hauskanpito. Se ei kuitenkaan saanut jatkua kauaa, ennen kuin kytät äkkiä ryntäsivät asemistaan tyhjentämään katua. Ihmiset pakenivat hyökkäävien kyttien tieltä kaikkiin suuntiin. Jotkut asettuivat kadun viereiseen puistoon, toiset jalkakäytäville ja lähikaduille. Muutamat alkoivat tässä vaiheessa peittää kasvojaan (naamiota ei ollut näkynyt lainkaan ennen poliisin hyökkäystä) ja heitellä kyttiä kohti sitä mitä käsiinsä saivat. Heitä oli kuitenkin vähän eikä heillä ollut paljoa heiteltävää mukulakivettömällä kadulla. Viisi kyttää onnistui kuitenkin jossain vaiheessa tekemään niin typerän rynnäkön, että jäi kahden kiviä ja pulloja heittelevän porukan väliin. He eivät olleet pahasti motissa, sillä katu oli hyvin leveä (raitiovaunukiskot ajokaistojen välissä), ja kyttiä heittelevä porukka oli keskittynyt lähes kokonaan toiseen laitaan. Tavaraa lensi kuitenkin kahdesta suunnasta ja yksi kytistä ilmeisesti sai kiven kypäräänsä, ja putosi loukkaantuneena katuun iskun voimasta. Tällöin yksi poliiseista alkoi ampua, vaikkei yhtään mielenosoittajaa ollut kyttien välittömässä läheisyydessä eikä mitään joukkorynnäkköä alkamassa. Kuten tunnettua, kolme mielenosoittajaa haavoittui luodeista. Yhden tila on vielä tätä kirjoitettaessakin kriittinen.

Ampumavälikohtauksen jälkeen tilanne alkoi vähitellen rauhoittua. Kytät ajoivat kadunvaltaajat puistoon, missä nämä alkoivat tanssia rumpujen ym. säestyksellä. Juhlinta (jos nyt tällaisissa olosuhteissa voidaan tällaista samaa käyttää) kesti noin puolilleöin.

Lauantai 16.6.

Aamupäivän suurmielenosoitus keräsi noin 25 000 ihmistä. Tunnelma oli korkealla ja kytät pysyttelivät enimmäkseen näkymättömissä. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä että syndikalistiblokki oli ilmeisesti koko marssin suurin ryhmä. Osanottajia oli tuhansittain ja punamustia lippuja jopa muutama sata. Myös musta blokki osallistui viikonlopun päämarssiin omana ryhmänään. Lisäksi marssiin osallistui mm. Ikke Våld, trotskilaisia ja muita leninistejä, vihreitä, valkohaalareita ja EU:n vastaisia järjestöjä.

Koko lauantai-päivän ajan vallitsi kaduilla poliisin mielivalta. “Epäilyttävän näköisiä henkilöitä” pidätettiin ja hyvin laajoja alueita eristettiin kokonaan. Seitsemältä illalla oli tarkoitus järjestää poliisiväkivallan vastainen mielenosoitus Järntorgetilla. Useimmat mielenosoittajat katsoivat parhaaksi olla menemättä torille, koska poliisin käytös antoi aihetta olettaa että koko porukka voitaisiin saartaa ja pidättää. Juuri näin kävikin. Torille tulleet sadat mielenosoittajat saivat pian huomata moninkertaisen määrän kyttiä saartavan koko demon ja käskevän kaikki maahan istumaan. Monen tunnin piirityksen jälkeen kytät ilmoittivat että torilta pääsisi poistumaan menemällä poliisin tarkastuspisteen läpi. Useimmat kieltäytyivät kokoontumisvapauteen vedoten. Tällöin kytät alkoivat väkisin raahata porukkaa tarkastuspisteeseen. Useimmat ulkomaalaiset menivät tarkastuspisteeseen vapaaehtoisesti, koska heidän kuljetuksensa olivat lähdössä. Suurin osa päästettiin läpi, mutta porukasta myös poimittiin summittaisesti väkeä pidätysbusseihin. Heidät kuljetettiin esikaupunkialueelle pidätyskeskukseen, mistä heidät päästettiin kuuden tunnin kuluttua pois – ainakin useimmat heistä. Puolen yön aikaan poliisit lopulta vetäytyivät, ja torille jääneet mielenosoittajat alkoivat juhlia voittoaan tanssimalla.

Samanaikaisesti Järntorgetin operaation kanssa terrorisminvastaiset erikoisjoukot hyökkäsivät Schillerskan lukioon ja käskivät lasertähtäimin varustetuin konepistoolien kanssa kaikki sisällä olleet mielenosoittajat pihalle makaamaan. Kolmen tunnin konepistooliosoittelun jälkeen heidät kaikki kuljetettiin pidätysbusseilla pois. Suurin osa vapautettiin myöhemmin, osa sisällä olleet karkotettiin. Poliisi perusteli myöhemmin Schillerskan ja Järntorgetin operaatioitaan sillä että he etsivät saksalaista mielenosoittajaa, jolla oli ampuma-ase. Eipä löytynyt tällaista..

Ulkomaalaisten mielenosoittajien busseja ratsattiin vielä niiden poistuessakin. Poliisin mielivallasta ja suunnitelmien muutoksista huolimatta suurin osa mielenosoittajista tuntui kuitenkin pitävän vaiherikasta viikonloppua onnistuneena. Valtamedian vääristely tietysti harmittaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku suuhun.

 

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #29 (2/01) -lehdessä.