Olin 17.7.-13.9. 2001 vangittuna Katajanokan vankilassa maksamattomien sakkojen takia. Sakot oli annettu kolmesta kansalaistottelemattomuusaktiosta, yhdestä oikeudenkäynnistä poisjäämisestä ja neljästä kutsunnoista kieltäytymisestä. Yksi kansalaistottelemattomuusaktio oli toksikologian eläinkokeita vastaan, yksi työttömien oikeuksien ja yksi sosiaalisen asuntorakentamisen puolesta. Kirjoitin vankila-ajasta pitkän kirjoituksen joka on kokonaisuudessaan luettavissa verkossa osoitteessa http://www.kolumbus.fi/antra, nämä pidemmän kirjoituksen kappaleet kertovat mitä opin yhteiskunnan kontrollirakenteista sellikavereiden kanssa juttelemalla.

Vastarinta

Mitä yhteisöllisiin ja vastarintaa organisoiviin identiteetteihin tulee, suomalainen vankila ei todellakaan ole mikään toivoton paikka. Koska vangit tekevät kaiken paskatyön vankilassa, kuten tiskauksen, pihan hoidon, pienet korjaustyöt, siivouksen ja ruoanlaiton, heillä on itse asiassa käsissään aika tehokas lakko-ase. Vankienhoidon menot räjähtävät jos kaikkia töitä tekemään pitää palkata henkilökuntaa, vankien päiväpalkkahan on noin 40 markkaa (työtä tekemättömät saavat 9 markkaa makuurahaa) sekä joitain etuisuuksia työntekijöille, kuten pidemmän aikaa auki olevat ovet. Alamaailman arvomaailma luo yhteisöllistä identiteettiä, eivätkä roturistiriidat ole rappeuttaneet tätä (kenties viime vuosia lukuun ottamatta) yhtä pahasti kuin maailmalla. Kaikki tietävät miten rikkureita pitää kohdella. Yksi sellikavereistani, joka oli lusinut jo 70-luvulla, sanoi olleensa mukana viidessä vankien lakossa.

Tästä huolimatta liberalisoineiden 60-, 70-, ja 80-lukujen jälkeen repressio on kääntynyt nopeaan kasvuun, mitä perustellaan huumeiden vastaisella taistelulla.

Katajanokan vankila leviää käsiin, sellit ovat rappeutuneita ja saastaisia ja niissä kustaan paljuun. Meidän päädyssä ainakin yksi selli oli kokonaan ilman sähköjä, mikä ei Suomen talven valaistusoloissa ole kovin mukavaa. Uutta Vantaan Hakkilaan rakennettavaa, Katajanokan korvaavaa tutkintavankilaa pidetään “mallivankilana” selleihin kuuluvien suihkujen, vessojen, videoiden ja muiden “houkutusten” perusteella, mutta sen karu todellisuus on täydellinen eristys jossa muita vankeja näkee vain tunnin päivässä ulkoilun aikana.

Hakkilaa on varmasti mukavaa esitellä eri byrokraateille, mutta vaikka rähjäistä Katajanokkaa pidetään rikollispiireissä Suomen vankiloista vittumaisimpina moni varmasti jäisi mieluummin sinne. Puhuin tästä teemasta muiden vankien kanssa pari kertaa, mutta vielä ei tuntunut olevan intoa järjestää turkkilais- tai espanjalaistyyppistä hässäkkää asian tiimoilta. Enkä minä todellakaan ollut asemassa jossa olisin tällaista toimintaa voinut järjestää. En ole mikään agitoijatyyppi, ja tyypilliseen tapaani jätin propagandoimisen vankila-aikana aika vähälle. Mutta katsotaan miten mielialat kehittyvät.

Kaupunki – vankila

Korkean teknologian sallimista kontrollimenetelmistä innostunut yhteiskunta vaikeuttaa suuresti kodittomien elämää. Yksi Helsingin tuhansien kodittomien elämänlinja ovat ovikoodit, joita käyttämällä pääsee pois kylmästä lämpimiin rappuihin pitkän talven aikana. Sitä mukaa kun taloyhtiöt siirtyvät ostamaan palveluita siekailettomasti ja laittomasti kaasua ja pamppua käyttäviltä vartioyhtiöiltä, vanhat koodit tulevat käyttökelvottomiksi ja on pakko saada uusia. Hyvä tapa auttaa kodittomia onkin kerätä ovikoodeja ja antaa niitä hyviksi tyypeiksi toteamilleen kodittomille. Kannattaa tosin huomata että ovikoodit helposti leviävät kodittomien yhteisössä ja saattavat joutua levottomampien tyyppien käsiin, mutta periaatteessa turvallisuusriskit ovat kuitenkin minimaaliset ja asia on äärimmäisen tärkeä.

Yksityinen vartiobisnes on kodittomien riesa myös vielä raadollisemmalla tavalla. Taannoin tarjouskilpailun Helsingin metron turvallisuuspalveluista voittanut tanskalainen ylikansallinen suuryhtiö Falck Securities ilmeisesti alittaa kilpailijansa, ruotsalaisen ylikansallisen Securitaksen kustannukset palkkaamalla jälkimmäisen ja muiden vartioyhtiöiden erottamat sadistit ja maksamalla huonompaa palkkaa. Tämä olisi yksi selitys sille miksi Helsingin metrosta on tullut kodittomilta kielletty vyöhyke, pelkkä asematunnelissa piipahtaminen voi tietää kodittomalle keikkaa jossa kaksi vartijaa pitelee kiinni ja seitsemän hakkaa tai kaasuttaa. Tämän takia kodittomat eivät enää uskalla käydä Itä-Helsingissä sijaitsevassa, diakonien ylläpitämässä tukipisteessä. Jopa rautatieaseman päivystävät konstaapelit ovat kehottaneet kodittomia välttämään yksinään liikkumista alueella, että mukana pitäisi olla ainakin yksi kaveri joka voi todistaa kidutuksista.

Kodittomat itse ovat niin demoralisoituneita, että yksin he eivät ainakaan oikeuteen halua mennä. Falckin kaltaiselle suuryhtiölle oman maineen kuitenkin luulisi olevan niin tärkeää, että ongelmiin uskoisi olevan mahdollista puuttua kansalaistoiminnan avulla. Heti aluksi pitäisi dokumentoida ja julkaista tietoja mahdollisimman monista kidutustapauksista. Lisäksi tiedostavan kansalaisen pitäisi aina vaatia päästä kodittoman kanssa vartijan koppiin, jos hän näkee vartijoiden retuuttavan koditonta jossain metron alueella. Lisäksi mielestäni Falckin vartijoille kannattaa aukoa päätään, ainakin jos ei ole yksin liikkeellä – näin he ainakin tietävät että heidän toimiaan tarkkaillaan, ja heidän valitsemaansa toimintaa “yhteiskunta-hygienian turvaajina” ei arvosteta.

Yhteiskunta – vankila

Monille vankilassa esiin tulleille ilmiöille (Hakkilan “malli”-vankila, julkisen alueen yksityistäminen ja kodittomien sulkeminen sen ulkopuolelle, vankilan kurinpitomekanismit) yhteinen nimittäjä on yhteiskunnan uudet kontrolli- ja kurinpitomenetelmät. Sainkin vankilassa luettua Michel Foucaultin “Tarkkailla ja Rangaista”, joka sivusi juuri näitä teemoja joskin historiallisesta lähtökohdasta. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa vankilaan!

Vartijamielivalta liittyy yhteiskuntaan laajemmassa mielessä myös siksi, että vartijan homma on monelle uraputken alku, onhan se “työkokemusta”. Pian sen jälkeen kun olimme sellikaverini kanssa jutelleet teemasta, yksi Falckin vittumainen vartija ilmaantui duuniin ykköskerrokseen ja tuli heti vittuilemaan “tutulleen”! Tätä uraputkea pitkin sadistit pääsevät hommiin jossa he voivat aiheuttaa paljon enemmän haittaa kun metrossa pellehaalareissa palloillessaan.

Yksi Foucaultilaisesta näkökulmasta kiinnostava ilmiö on sellin oven kurkistusaukko, josta vartija voi mulkoilla vankia anonyymisti. Valvontakameroita Katajanokalla on vain rundissa. Vankilan käytäntö on nimittäin se, että kurkistusaukko muurataan umpeen – yleensä hammastahnaa käyttämällä. Tökötin voi poistaa reiästä, mutta se ilmaantuu siihen välittömästi uudestaan jos sellin asukasta ei uhkaa rundiin heittäminen, mikä taas olisi moisesta pikkurikkeestä liian suuri rangaistus. Itse tajusin tämän ikävä kyllä vasta kolme viikkoa lusittuani, mutta sen jälkeen reikä olikin tukossa yhtä mittaa, eikä kukaan vartija edes maininnut asiasta.

Antti Rautiainen

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #30 (3/01) -lehdessä.

Advertisements