Köyhät maalaiset olivat taas kerran kerääntyneet äänestämään. Näin olivat tehneet heidän esi-isänsä siitä lähtien kun ihmissuku oppi puhumaan. Kyläläisten piti valita uusi luottamushenkilö riitelemään vesioikeuksista ja maiden rajoista rikkaiden kanssa. Rikkaat olivat kaikin puolin omituista väkeä mm. siksi., että sellaiset eivät äänestäneet. Rikkaat ihmiset olivat halveksineet äänestämistä niin kauan kun ihmisten joukossa oli rikkaita ollut – eli parisataa vaivaista sukupolvea.

Kylän johtajaksi valittiin Emiliano Zapata. Tämä ei ollut niin köyhä kuin useimmat kyläläisistä. Hän omisti pienen maatilkun. Kuitenkin kaikki tiesivät Emilianon olevan yksi heistä. Oltuaan töissä erään suurtilan tallissa, Emiliano oli palannut kyläläisten luo raivoissaan siitä että “rikkaiden ihmisten hevoset asuvat ja syövät paremmin kuin maan köyhät!”.

Kaikki tiesivät valinnan olleen hyvän. Zapata oli vakavamielinen mies, joka näytti usein siltä, kuin olisi pillahtamaisillaan itkuun. Mitä sitten tapahtui Meksikon vallankumouksen jälkeen ?

Meksiko julistautui “maailman ensimmäiseksi Sosialistiseksi valtioksi”. Tämän jälkeen Zapata murhattiin. “Sosialismi” tarkoittikin siis, että rikkaat potkivat köyhiä päähän niin kuin ennenkin. Osa maapinta-alasta kylläkin jaettiin köyhille -toisin kuin Venäjällä, jossa köyhät menettivät “sosialismin ” myötä kaikki toiveensa ja oikeutensa.

Keskiluokkaista syntyperää olevat eurooppalaiset yliopistosivistystä saaneet miehet päättivätkin, että Venäjä on maailman ensimmäinen Sosialistinen valtio. Miksei Meksiko ?
“Venäläiset ei ole sentään neekereitä ja lisäksi Venäjällä on maailman Isoin armeija, joka antaisi koska vaan turpiin Meksikolle”.

Huh huh! Jos Meksiko olisi kooltaan ja taloudellisen kehityksen asteeltaan ollut kuin Venäjä vuonna 1917olisi maailma täynnä keskiluokkaisten yliopistosivistystä saaneiden miesten johtamia puolueita, jotka jo kymmenien vuosien ajan olisivat propagoineet Meksikoa ihannevaltiona. Meksikon arvostelijat tyrmättäisiin julistamalla, että Meksiko kerta kaikkiaan edustaa “reaalisosialismia”.

Zapata ei ollut anarkisti, joskin hänen joukoissaan taisteli myös anarkisteja. Zapata taisteli ihmiselle luonnollisen ja itsestään selvän suoran demokratian puolesta -järjestelmän, joka “alikehittyneissä” maissa yleensä elää köyhien parissa omaa elämäänsä sorron ja tyrannian vastavoimana.

* * * * *

04mahno2Maaliskuun kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä vuonna 1917 eräs ukrainalainen kylä äänesti itselleen johtajan. Myös tämä tapahtui maassa, jossa ikivanha suora demokratia vielä eli. Kaikenlainen äänestäminen kuitenkin loppui, kun Venäjän maasta tuli “maailman ensimmäinen Sosialistinen valtio”.

Nestor Mahno syntyi 28.10.1889. Tänään nimi Mahno on Neuvostoliitossa sanonta, jolla kuvataan erityistä hurjuutta. Miestä, joka ryyppää runsaasti tai on kova tappelemaan, pidetään todellisena “mahnona”. Kun elokuvissa seikkaillaan vallankumouksen myrskyissä, tapaavat päähenkilöt törmätä rannattomilla aroilla rähjäiseen partisaaniarmeijaan, jota komentaa pienikokoinen ja vittumainen kiukkupussi, joka juo vodkaa kuin vettä.

Mahno johti historian suurinta yksityisen ihmisen kokoamaa vapaaehtoisarmeijaa. On sotilaallisesti mahdollista, että neuvostohallitus pelastui valkoisten hyökkäykseltä kesällä 1919 vain sen takia että “vääräuskoisten” partisaaniarmeija sitoi suuren osan valkoisten parhaimmista valiojoukoista. Tarkalleen ottaen valkoiset lähtivät perääntymään päivä sen jälkeen, kun Mahnon johtama ratsuväki oli uhannut kenraali Denikinin päämajaa.

Miksi sitten nimi Mahno on lännessä tuntematon? Mahno oli ensinnäkin anarkisti eli kuului työväenliikkeeseen. Työväenliikehän ei saa palstatilaa “porvarillisissa tiedotusvälineissä” -päinvastoin kuin marxilainen keskiluokkaisten yliopistomiesten valevasemmistolainen haihattelu. Mahnon isä oli maaorjana syntynyt työläinen. Mahno oli myös työläinen ja töissä metallitehtaassa maalarina –ennen kuin sai kahdeksantoistavuotiaana elinikäisen tuomion anarkisteihin kuulumisesta.

“Porvarillisista” historiankirjoittajista aatelinen lakimies on paljon kivempi; Lenin vietti aikansa “vallankumouksessa” palvelijoitten passaamana, teloitusmääräyksiä allekirjoittaen. Jotta saisi omakätisesti ampua hän metsästi jäniksiä. Jänis kun ei tunnetusti ammu takaisin. Leninin elintarvikekortissa luki: ” Lenin tekee rajattoman määrän henkistä työtä”. Lenin teki kolmenlaisia päätöksiä: “Ampukaa joka kymmenes”, “ampukaa joka toinen” ja “ampukaa kaikki”. Valinta kolmesta edellä mainitusta vaati siis rajattoman määrän työtä syfiliksen vahingoittamilta aivoilta.

Leninin kootut teokset on julkaistu suomeksi sensuroituna versiona. Venäjänkielinen versio on niin hurja, etteivät marxilaiset keskiluokkaiset yliopistointellektuellit uskalla antaa sitä työläisten käsiin -sama juttu on Marxin koottujen Poroporvarillisuuksien kanssa.

Leninin hauskimpia ajatuksia oli, että ryyppääminen ja nussiminen turmelevat terveen kansan. Äijä taisi olla samanlainen Archie Bunker kuin itse Marx.

Neuvostoliiton virallisen historian mukaan Siperiaan karkotettu Lenin sai palkkaa poliittisena vankina olemisesta. Palkallaan Lenin palkkasi itselleen palvelijattaren. Tiedossa ei ole käyttikö Lenin palvelijatartaan myös samaan “työhön” johon oppi-isä Marx käytti omaansa. Marxin opissa sanotaan nimenomaan, että palvelijoita ei voi riistää, koska “palvelja ei luo lisäarvoa”. Lisäksi Lenin osti palkalla itselleen Pietarista rotukoiria metsästystä varten ja siannahkahanskat, jotta hyttyset eivät pääsisi juomaan aatelismiehen sinistä verta. Aijai! Hyttyset pistää!

* * * * *

Mahnoa pistivät isommat pörriäiset. Kansakoulupohjaisen koulutuksen saaneen kundin mielestä armeijan johtajan tulee olla ensimmäinen hyökätessä ja viimeinen perääntyessä. Tätä periaatetta noudattaessaan Mahno haavoittui 12 kertaa.

Yhdeksän vankilavuoden aikana Mahno ei saanut mitään palkkaa. Kidutusta sen sijaan tuli koko rahan edestä. Kidutus oli kuitenkin hänen oma vikansa, koska pahansisuinen pikkumies tapasi vartijoille kertoa aikeestaan metsästää ja tappaa jänistä isompia otuksia -kuten entisiä vanginvartijoita. Vartijoiden mielestä tämä oli ns. ‘vittuilua’, sitähän se olikin.

Kidutusten välillä Mahno luki vankilan kirjaston kirjoja ja kirjoitti runoja. Täyshullu mies kaikinpuolin! Anarkistit ovat aina arvostelleet Mahnoa militarismin ja alkoholismin takia. Erityisesti on muistettu valittaa Mahnon lukuisista naissuhteista l. “irstailusta”. Palvelijatarta vailla ollut Mahno näyttää olleen köyhälistönaisten suursuosikki. Mahnolla oli tosin vaimokin. Tämä huimapää otti osaa taisteluihin partisaaniarmeijan jalkaväen konekivääriampujana.

Marxilaisten mukaan Marx ja Lenin olivat jumalia, joita ei arvostella. Anarkistit eivät usko yli-ihmisiin ja ovat aina arvostelleet myös omia “sankareitaan”. Olennaista ei kuitenkaan ole tarkastella Zapatan tai Mahnon kaltaisia ilmiöitä jonkun yksityisen ihmisen “urotekoina”. Tärkeintä olisi muistaa, että ihmiset ovat luontaisesti anarkisteja ja köyhät ihmiset ovat asein taistelleet suoran demokratian puolesta niin kauan kuin on ollut valtio -nimisiä riistojärjestelmiä. Toisaalta on ennenkin ollut tyranneja, jotka uskovat asioiden muuttuvan, kun muutetaan nimeä. Mahnon johtamassa partisaaniarmeijassa satatuhatta miestä ja naista taisteli ja kuoli, jotta valkoisten ja punaisten tsaarien hirmuvalta saataisiin korvattua todellisella sosialismilla eli anarkismilla (siis suoralla demokratialla). Mahno kuoli Pariisissa 1933 tuberkuloosin ja alkoholismin murtamana. Keskiluokkaista syntyperää olevien marxilaisten yliopistointellektuellin luulisi kuitenkin tajuavan, etteivät kaikki tee “vallankumousta” paperinpalalle, kuten Carranza tai Lenin. On olemassa vallankumouksellisia, jotka ovat valmiita taistelemaan ja jopa kuolemaan aatteensa puolesta, kun taas Leninin kaltaisen hölöttäjän mitättömyys on vihdoin tajuttu Neuvostoliitossakin.

Ari Vakkilainen

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #4 (4/89) -lehdessä.

Advertisements