Jossain Keski-Amerikan viidakoissa kiemurtelevaa ‘tietä’ taivalsi mies, joka vaatetuksesta päätellen ei elänyt toisten kustannuksella, vaan oli ns. riistettyä työvoimaa. Todellisella uskonnollisella hartaudella resupekka pysähtyi raamattuhetkelle…

Mies repäisi Raamatusta lehden ja kääri siitä näppärästi paksun marihuanasavukkeen. Jeesuksen sekoilut savukkeen kääreessä eivät jaksaneet häntä kiinnostaa. Onhan toki kundeja jotka ovat kovempia kuin joku vitun Jeesus!

Riistetyn rupusakin edustaja eli ö-luokan epäkansalainen veti keuhkot täyteen terveellistä ja virkistävää huumesavua. Kumpikohan kahdesta todellisesta sankarista oli maailman kovin machomies !?! “Epäilemättä Zapato oli ollut todellinen suurmies! Siinä vasta tosi SANKARI!”

Resupekka oli työskennellyt Tampico Oilin öljykentillä. Työläisten joukossa oli ollut anarkisteja, jotka kuuluivat Kansainväliseen Työväen Liittoon. Nämä olivat selittäneet kertomuksen päähenkilölle Sandinolle syvällistä ja rohkeaa vallankumousevankeliumiaan marihuanasavukkeen kiertäessä ringissä. Monet niistä asioista -kuten miehen ja naisen tasa-arvo, olivat jääneet Sandinolle lievästi sanottuna hämäräksi. Kuitenkin hän muisti tarinat anarkistista nimeltä Majno. Tämä kaveri oli kuuleman mukaan johtanut armeijaansa hevosen selästä, sapeli kädessään. Majno oli myös haavoittunut 12 kertaa!

Sandino rypisti kulmiaan. “Epäilemättä sekä Zapata että Majno olivat taisteluissa olleet pirun rohkeita.” Poliittisesti vain puoliksi ‘valveutunut’ miekkonen lipsahti hashispäissään kuitenkin sotkemaan omat henkilökohtaiset mieltymyksensä ja asenteensa sinänsä oikeaan kokonaiskuvaan. “Kumpikohan kahdesta jehusta veti enemmän tequilaa ja marihuanaa? Kumpi nussi useampia naisia vallankumouksen kestäessä?”

“Raskas työ, raskaat huvit! Sekä Zapatan että Majnon armeijassa oli ollut runsaasti naisia -osa jopa upseereina!” Sandino rypisteli kulmiaan miettiväisenä. “Olikohan Majno käyttänyt yhtä isoa sombreroa kuin Zapata? Majnolla oli ainakin komea nimi, melkein kuin Macho.”

Sandino päätti, että molemmat vallankumoussankarit olivat kovia poikia. Samalla hän ihmetteli miksi jotkut ihailevat sellaisia tyhjänpäiväisiä kundeja kuin Carranza tai Lenin? “Eihän tosi vallankumouksellinen lekottele palatsissa palvelijoitten passaamana, herkkuruokia popsien! Eihän tosi vallankumouksellinen ehdi kirjoittamaan mitään vitun kirjoja!”

Sandino päätti varastaa itselleen Kansainvälisen Työväen Liiton punamustan anarkistilipun, mutta käänsi vinottain jaetut värit suoriksi .

Zapatan joukoissa oli taistellut myös anarkisteja, mutta silti hänen kannattajansa olivat zapatistoja. “Perkele, Sandinon kannattajista tulee sandinisteja! Ja Majnon taistelulipun tunnuslause on komein päällä maan, siispä Sandinon lippuunkin kirjoitetaan VAPAUS TAI KUOLEMA!”

“Majno oli hengissä päinvastoin kuin Zapata ja oli varmaan tälläkin hetkellä kertomassa kokemuksistaan mukavasti ruohoa poltellen!” Sandino imi innoissaan savua. Aina ruohoa poltteessaan hän muisti aikaisemmat elämänsä, mm. kuinka hän oli joskus ollut filosofi Thales, jonka mielestä kaikki oli vettä. Sepäs vasta syvällinen ajatus! Vettä vaan kaikki! Yht’äkkiä Sandino tunsi sen: kusihätä.

Ari Vakkilainen

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #5 (1/90) -lehdessä.

Advertisements