No-go zone on englantia ja tarkoittaa yksinkertaisesti “pääsykielto-aluetta”. Se merkitsee pääsykieltoa poliiseille ja viranomaisille. Alueen asukkaat huolehtivat itse yhteisöidensä turvallisuudesta ja palveluista. He pitävät vihollisen, ulkopuolisen voiman, poliisin ulkona.

Työväenluokan yhteisöjen muuttaminen pääsykielto-alueiksi viranomaisille, poliiseille ja epäsosiaalisten rikosten tekijöille on tärkeä askel kohti yhteiskuntaa, jossa tavalliset ihmiset voivat hallita omaa elämäänsä ja ympäristöään. Mikäli haluamme saavuttaa toimivan ja vapaan yhteiskunnan meidän on vallattava yhteisöt itsellemme ja ammattiyhdistysliike rivityöläisten hallintaan. Poliitikot ja pomot on potkaistava ulos työväenliikkeestä.

Tämä artikkeli keskittyy asuinyhteisöjen valtaamiseen asukkaiden hallintaan. Erityisesti on tarkoitus kirjoittaa mellakasta keinona potkia poliisi ulos yhteisöstä.

Englannissa läpi koko 80-luvun käydyissä mellakoissa on nimenomaan ollut kyse poliisin ajamisesta ulos alueelta. Ohessa englantilaisen lehden Class War:n raportti St.Paul’sin mellakoista.

ST.PAUL’S

St.Paul’s pomppasi lehtien otsikkoihin ensikerran 1980 vuoden keväällä, kun ratsia “Musta ja Valkoinen” kahvilaan käynnisti valtaisan mellakan. Täysin yllätetyt poliisit yrittivät suojata itseään roskakorin kansilla, ja saivat elämänsä selkäsaunan. Ne olivat aikoja…

Tuon jälkeen on viha St.Paul’sin yhteisön, erityisesti mustaihoisen nuorison ja poliisien välillä kasvanut. 1987 vuoden alussa luokkaväkivalta räjähti liekkeihin jälleen “Musta ja Valkoinen” kahvilan edustalla.

Kyttiä vastaan hyökättiin polttopulloilla, poliisiauto kaadettiin ja sytytettiin tuleen, Jaguaarissa istunut juppi sai kuonoonsa. Poliisit pakenivat paikalta paniikissa ja ilmaantuivat paikalle vasta seuraavana aamuna siivoamaan sotkua. Paikallisen väestön itseluottamus on kasvanut niin kovasti, että poliisit joutuvat hyökkäyksen kohteeksi lähes päivittäin. 1987 vuoden alku teki kytistä koko yhteisön naurun aiheen.

Poliisi on pyrkinyt murskaaman St.Paul’sin asukkaiden vastarinnan. Pitkien suunnitelmin jälkeen he ryhtyivät kostoiskuun.

11.päivä syyskuuta 1987. 600 poliisia ympäri Englantia tunkeutuu St.Paulsin alueelle. Poliisit saapuvat paikalle saattueena pysäköiden pakettiautonsa “Musta ja Valkoinen” kahvilan eteen aloittaen ratsiat. Paikalliset huoltoasemat pakotetaan sulkemaan ja vartio asetetaan estämään bensan myyntiä polttopullojen raaka-aineeksi. Alueelle levitetään lennäkkejä, joissa poliisi yrittää keksiä tekosyitä ratsialle jakaakseen yhteisöä.

Myöhemmin ratsian jälkeen poliisit jäävät alueelle tyrkkien ihmisiä. Asukkaat alkavat taistella vastaan. Poliisia vastaan hyökätään. Tiet St.Paul’siin tukitaan.

Mellakoita puhkeaa eripuolilla aluetta. Keskiluokan asuma-alueen liikkeiden ikkunat murskataan. Poliiseille tarjoillaan vanhaa tuttua Molotovin koktailia.

Klo. 23.00 yöllä yläluokan asuin alueelle hyökätään. Kaupat hajotetaan ja autoja tuhotaan. Tuhansien puntien vahingoista huolimatta lehdistö vaikenee tapahtumasta.

Mellakointi jatkuu läpi yön. Väki huutaa “Musta ja Valkoinen” kahvilan edustalla “SOWETO, SOWETO” – iskulausetta. Aamuyöstä tilanne rauhoittuu.

12. PÄIVÄ SYYSKUUTA – PERJANTAI

Lehdistö puolustaa poliisien toimia yrittäen saada yleisen mielipiteen myönteiseksi kytille. Todellinen syy hyökkäykseen ei kuitenkaan ollut huumeiden etsintä (kuten väitettiin), vaan pistää yhteisön vastarinta matalaksi.

Vaikka perjantai aamupäivä on rauhallinen valmistelee väki polttopulloja iltaa varten. Tällä kertaa vastarinta on järjestäytyneempää.

Illalla porukka täyttää pubit ja odottaa tilanteen laukeamista. Poliisit tietävät taistelun olevan edessä ja tukkivat alueelle johtavia teitä. Kakki ovat jännittyneitä.

Keskiyöllä taistelu räjähtää käyntiin. “Musta ja Valkoinen” kahvilaa vastapäätä olevien asuntojen pihalta hyökkää joukko naamioituneita nuoria heittäen poliisia polttopulloilla ja kivillä. Poliisien käsketään pysyä sorkat suorina asemissaan ja niin mellakoitsijat pystyvät juoksemaan lähemmäs kohdettaan heittäen polttopulloja paetakseen sitten kauemmas hakemaan uutta.

Nyt ihmiset ovat todella vihaisia ja poliisit saavatkin olla todella iloisia, ettei kukaan kuole. Poliisi yrittää löytää mellakoitsijoita valonheittimien avulla, samalla joukko mustia & valkoisia nuoria yllättää poliisit Montpelierin alueella hyökkäämällä päälle polttopullot ja tiiliskivet aseenaan. Autoista tehdään barrikaadeja, poliisit johdetaan harhaan soittamalla hätänumeroon vääriä ilmoituksia. Toiminta on järjestäytynyttä. Poliisi voisi pitää vielä yhden mellakan, muttei kahta. Mellakka-alue laajenee jatkuvasti. Rikkaiden hienostokauppoja ja -ravintoloita tuhotaan. Turhat hyökkäykset tavallisia ohikulkijoita kohtaan pysäytetään, myös muut epäsosiaaliset teot estetään. Ne, jotka eivät pysty osallistumaan taisteluun auttavat tekemällä polttopulloja. Ihmiset toimivat yhdessä yhteistä vihollista vastaan.

Aamuyöstä mellakointi hiljenee. Ihmiset nauttivat yläluokan asuma-alueelta pihistetyistä savukkeista ja juomista.

Seuraavana päivänä lehdistö arvostelee mellakointia, koska se oli järjestäytyneempää. Paikalliset yhteisöjohtajat syyttävät “valkoisia, ulkopuolisia agitaattoreita” mellakasta.

Päivälehti syyttää “valkoisia anarkisteja” mellakoinnista. Bristol Journal niminen roskalehti menee vieläkin pidemmälle syyttäen CLASS WAR -ryhmää tapahtuneesta. Mellakkapoliisit ovat vielä alueella ja niitä kivitetään iltaisin. Poliisipäällikkö saa sydänkohtauksen kaiken seurauksena.

YHTEENVETO

Mellakka oli paikallisen yhteisön vastarintaa alueelle tunkeutuneita kyttiä vastaan. Asukkaat taistelivat yhdessä ajaakseen poliisit ulos. Kaaoksesta ja sekasorrosta ei ollut kyse. Epäsosiaaliset teot pistettiin kuriin ja estettiin ajoissa. Ryöstely ja tuho tehtiin rikkaiden alueella, oma yhteisö jäi rauhaan.

HUONOT PUOLET

Musta rasismi: Mellakoinnin aikana oli outoa rasistista käyttäytymistä osaa ottaneita valkoihoisia kohtaan, vaikkakin suurimman osan aikaa pystyi todistamaan olevan ok heittämällä pari molotovin cocktailia poliisia kohti tms. Osa mustasta rasismista selittyy sillä, että St.Paul’sin mustat ovat työtöntä työväenluokan nuorisoa, jotka asuvat pienissä huonokuntoisissa vuokrakämpissä, kun taas alueen valkoisesta väestöstä osa on hyvin toimeentulevaa, rikasta väkeä.

Mukiloinnit ja tarpeettomat pahoinpitelyt: Vaikka näitäkin valitettavasti tapahtui, olivat ne lähinnä seurausta turhautumisesta, ei muuta. Yleisesti epäsosiaaliset teot pysäytettiin alkuunsa.

HYVÄT PUOLET

Mellakoiden levittäytyminen: Ensimmäistä kertaa mellakointi vietiin pois työväen yhteisöstä keskiluokan asuma-alueelle. Mellakointialue levitettiin hyvinkin laajaksi. Tämä oli hienoa niin taktillisesti, kuin poliittisestikin. Kun mellakointi oli käynnissä useissa paikoissa yhtä aikaa ei poliiseja riittänyt kaikkialle. Hyökkäys yläluokan asuma-alueelle säikyttikin lehdistöä niin kovasti, että se päätti olla asiasta hiljaa.

Naiset: Taistelun aikana naisten alistuva rooli murtui täysin. Naiset osallistuivat täysipainoisesti taisteluihin. He osallistuivat tasavertaisesti päätäntään ja tekivät polttopulloja. Paras keino naisille välttää seksismi on olla yhdessä tuttujen ja/tai toisten naisten kanssa.

TÄRKEÄÄ

Erityisesn tärkeätä mellakoiden aikan on estää “epäsosiaalisten ainesten” hillunta. Tarkoitus on ajaa poliisi alueelta ulos ei suinkaan antaa hulluille sekopäille tilaisuutta hakata ja raiskata kaikkea vastaantulevaa.

Kun 1986 talonvaltaajat Tanskassa pitivät parin korttelin aluetta hallussaan taistellessaan poliisia vastaan, ei paikallisia asukkaita häiritty, vaan heitä autettiin ja valtaajat saivat vasta-apua. Ainoa liike, joka alueella tuhottiin, oli ylikansallisen jenkkiyhtiön konttori – täysin oikeutettu kohde.

Kun otamme yhteisöjemme hallinnan omiin käsiimme ja kun nousemme vastarintaan myös työpaikoillamme, yhdessä luokkana, ei meitä pysäytä enää mikään. Toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta odottaa kulman takana.

Class War-lehden artikkelin pohjalta toimittanut P.L.

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #5 (1/90) -lehdessä.

Advertisements