Lenin tiettävästi ehdotti, että “lokakuun vallankumous” pitäisi tehdä varovaisesti pelkästään Helsingissä. Rämäpäisimmät bolshevikit hylkäsivät idean. Kun ns. väliaikainen hallitus otti vallan helmikuussa 1917, niin Suomi oli eräs monista paikoista, jossa hallituksen valta oli lievästi sanottuna hatara. Noin 50 vihatuinta upseeria ammuttiin helmikuussa. Venäläiset sotilaat eivät enää totelleet upseereitaan, vaan jokaista joka kykeni herättämään arvonantoa ja luottamusta.

Tekikö Lenin “lokakuun vallankumouksen ? Tosiasiassa vallankumouksen tekivät nimettömät asevelvolliset, jotka olivat kyllästyneet sotaan. Vallankumous olisi alkanut ilman bolshevikkejakin. Lenin kavereineen alkoi väittää olevansa “hallitus”. Tämän hallituksen valta oli tosiasiassa yhtä mitätön kuin edellisen. Neuvostoliiton virallinen historiankirjoitus lipsahtaa kertomaan, että Venäjän armeijasta oli bolshevikeille uskollisia vaivaiset 30 000 miestä. Nämä olivat joko latvialaisia tarkka-ampujia tai siperialaisia. Yksikään venäläinen tahi ukrainalainen yksikkö ei ollut uskollinen bolshevikeille, Vallankumousta kannatettiin, mutta ei bolshevikkien “hallitusta”.

Lenin sanoo “Kootuissa Teoksissaan”, että “vallankumousta ei olisi voitu tehdä ilman latvialaisia tarkka-ampujia”.

Neuvostoliiton virallisen historian mukaan puna-armeijaa yritettiin koota aluksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Jäseniä ilmaantui vaivaiset 160 000. Suomessa oli punakaarteissa enimmäkseen vapaaehtoisina yli 100 000 jäsentä. Lenin kavereineen teki tämän jälkeen yksinkertaisimman mahdollisen tempun. Puna-armeija perustettiin kesällä 1918 pakolla. Latvialaiset surmasivat jokaisen aseistakieltäytyjän.

Entäs tapahtumat Suomessa? Kesällä 1917 perustettiin Helsinkiin, nykyisen Postitalon paikalla sijainneeseen entiseen kaasutehtaaseen, “Anarkistiklubi”. Saman vuoden marras-joulukuun vaihteessa nousi Katajanokan Kasinon salkoon pääkallolla koristettu musta lippu. 4.2. 1918 bolshevikit Helsingissä sähköttivät Pietariin ja ruikuttivat “kurinalaista latvialaisrykmenttiä ja kahta tai kolmea panssarijunaa” pannakseen anarkistit matalaksi. Syy: anarkistien mielestä bolshevikit aikoivat “sortaa työväkeä”. Perkelettäkös menivät sen paljastamaan!

02venaja3

Suomalaiset porvarit ja “sosialistit” olivat vuosikausia käyttäneet sanaa “anarkismi” terrorismista. 9.3.1918 päätti Helsingin punamiliisin päällikkö käydä anarkistien kimppuun. Yksi venäläinen ja yksi suomalainen kuoli ilman mitään todisteita anarkistien osallisuudesta poliittisiin murhiin.

Anarkistit yrittivät tämän jälkeen julkaista suomeksi julistuksen, mutta sankari nimeltä Sirola esti tämän julkaisun “Työmies” nimisessä lehdessä.

250 anarkistimatruusia otti Ruovedellä helmikuussa mittaa Lapuan Suojeluskunnasta. Anarkistien hyökkäys lumisen pellon yli epäonnistui, koska “ylioppilas Roos pääsi hyvästä asemasta kuularuiskulla lakaisemaan ‘raakalaisia”. Tämän jälkeen pettyneet anarkistit matkustivat Pietariin. Kaksi kaveria viipyi mustine pääkallolippuineen jonkin aikaa rintamalla yrittäen käydä sissisotaa.

24.4.1918 Lenin lähetti latvialaiset anarkistien kimppuun. Neuvostoliiton virallisen historian mukaan syy oli se, että anarkistit tapasivat ryöstellä rikkaita ihmisiä. Mitä siitäkin tulee, jos köyhät saavat ryöstää rikkailta? “Kommunistit” kiirehtivät siis suojelemaan yksityisomaisuutta! Neuvostoliiton virallinen historia kuvastelee marxilaisuuden täydellistä älyttömyyttä.

Vasta kesällä 1918 bolshevikit alkoivat saada todellista valtaa. Kaikki entiset armeijan yksiköt joko liitettiin pakolla puna-armeijaan tai kukistettiin. Touhua johti aatelinen lakimies Lenin. Yhtään ainutta työläistä tai köyhää talonpoikaa ei johtaviin bolshevikkeihin kuulunut. Neuvostoliiton virallisen historiankin mukaan 200 000 köyhää ihmistä soti asein bolshevikkeja vastaan sisällissodan aikana. Näistä puolta johti Ukrainassa anarkisti, työläinen Nestor Mahno. Katajanokan Kasinolla majailleet anarkistit lopuksi kuolivat Pietarissa latvialaisten ampumina. Kuitenkin, on melkoisen yllättävää huomata, että Suomessa oli ilmeisesti enemmän anarkisteja kuin, bolshevikkeja venäläisten sotilaiden joukossa, kun kerran bolshevikit pyysivät (turhaan) apuvoimia Pietarista. Neuvostoliiton nykyisiä tapahtumia seuratessa muistettakoon, että Katajanokan Kasinolla majailleet anarkistit julistivat:

“Jos enkelille annettaisiin valta, niin sillekin kasvaisi sarvet ja kynnet.”

Ari Vakkilainen

Artikkeli on julkaistu Kapinatyöläinen #2 (2/89) -lehdessä.