“Sä oot Kansan Poika
Ja kun tää kahle painaa
niin tätä vääryyttä
täynnä on maa!
Elämä orjan on kurjaa
Ja kun NYT tilaisuus on
NIIN sä kuallakin saat.
Porvarit on niinku on
egoistit ja siksi täällä
näin on tää turmelus.
mut tän sotkun selvittäö
anarkistit
– Ja kaikkii kyy
nelöi:
VAPAUS!”

07mahno1Buenaventura Durruti hyräili nuotin vierestä “Kansan Poikia” tiiraillessaan kiikarilla fasistien asemia Zaragossan edustalla. Hijos del Pueblo oli durrutin mielibiisi. Ei silti, että mainittu rautatietyöläinen olisi paljon perustanut turhanaikaisista lurituksista. Tuliaseitten rätinä ja pommien pauke olivat sitä “musiikkia,” joka oli ympäröinyt Durrutia hänen matkustellessaan ympäri maailmaa. Jo nuorena hän oli julkisesti esittänyt oman sävellyksensä: “Zaragossan arkkipiispa pääsee pilven reunalle soittamaan harppua”.

“Voi vittu saatana!” tuumi Durruti oliivia mutustellen. Rintama näytti pysähtyneen ja Zaragossa oli edelleen häpeällisellä lailla turmeltuneiden porvarillisten egoistien ja fasistien käsissä. “Kumpa Majno olis tässä niin siltä vois kysyy neuvoa.”

Majno oli kuollut viinaan ja keuhkotautiin vain muutama kuukausi aikaisemmin ja menettänyt tilaisuuden revanssiin. Aragonian maaperä, jolla Buenaventura seisoi, oli Majnon kunniaksi julistettu “Espanjan Ukrainaksi” aragonialaisten anarkistien toimesta.

Durruti oli tavannut Majnon ja kysellyt tulkin välityksellä asioita siltä varalta, että olisi pakko ruveta kenraaliksi.

Majnon mielestä sotakorkeakoulut olivat samaa porvarillista huijausta kuin muutkin korkeakoulut ja ylipäänsä typerä kirjaviisaus. Valkoisen armeijan esikunnassa ei uskottu, että Majnon armeijaa johtaa maalari ja linnakundi, joka ei ollut saanut päivääkään mitään sotilaskoulutusta. Valkoiset upseerit olivat uskoneet, että Majno oli vanginnut Itävallan armeijasta sotakorkeakoulussa opin saaneen yleisesikuntakenraalin. Tämä oli muka suunnitellut Majnon armeijan sotaliikkeet Majnon ukkomauserin piippu ohimolla tahi Majnon sapeli kurkulla. Ajatus oli naurettava! Ei kai kukaan vakaumuksellinen anarkisti alentuisi orjuuttamaan toista ihmisolentoa pitämällä tätä vankina pakkotyössä! Majno oli tietysti ampunut kaikki vangiksi saamansa upseerit lukuun ottamatta niitä, jotka oli surmattu hirttämällä tai sapeliniskulla päähän.

Durrutia vitutti se, että hän oli ottanut neuvoja tasavaltalaiselta everstiltä. Eversti oli ollut sitä mieltä, että anarkistimiliisi ei kykenisi valloittamaan Zaragossaa. Durruti oli tyhmyyttään pysäyttänyt hyökkäyksen. Muutaman päivän päästä oli selvinnyt, että fasisteille virtasi koko ajan lisää miehiä ja aseita, kun taas aseiden ja patruunoiden puute esti anarkistidivisioonia kasvamasta. Siinä ei paljon auttanut, vaikka anarkistiduunarit metallitehtaissa rakensivat omatekoisia panssariautoja.

Majno oli pitänyt panssariautoja melko katalana välineenä proletariaatin nujertamiseksi, mutta oli huomauttanut: “Ne menee vaan teitä pitkin niinku panssarijuna menee vaan kiskoja pitkin”. Taantumukselliset egoistit olivat kuitenkin keksineet telaketjuilla kulkevan panssaritraktorin, jolla voitiin ajella melkein missä vaan. Fasistit olivat kuulemma saamassa panssaritraktoreita Saksasta ja Italiasta ja Carlos Marxin kannattajat Venäjältä.

Durrutia vitutti se, että tilanne oli taas kääntymässä samaksi kuin Venäjän vallankumouksessa: anarkistien hallussa oli ollut Venäjallä ja Ukrainassa vain kaksi panssarijunaa ja muutamia kymmeniä tuhansia kivääreitä ja kuularuiskuja. Carlos Marxia kannattavilla porvarillisilla egoisteilla oli ollut asetehtaat, patruuntehtaat ja kamala määrä ties mitä aseita. Porvaristo oli voittanut, mutta Majno oli kuolemaansa saakka suunnitellut hyökkäystä vapauttaakseen Venäjän ja Ukrainan köyhän kansan rikkaiden porvarillisten egoistien tyrannialta. Majno oli luvannut, että Durruti pääsisi mukaan.

“Kunhan pari divisioonaa panssaritraktoreita loikkaa mun armeijaan niin se on selvä peli. Puna-armeijan rivimiähet sotii vaan kualemanrangaistuksen pakottamana. Ne vihaa Lenineja ja muita porvareita. Niiren upseerit on kaikki Tsaarin entisiä upseereita. Saa nährä koska joku helvetin kenraali kaappaa vallan Stalinilta. Hirtetään koko porukka munista panssaritraktorin perään ja ajetaan ympäri Moskovaa. Ja juaraan viinaa tiätysti oikeen kunnolla!” Näin Majno oli sanonut.

Majno oli ollut Durrutin mielestä liian julma. Durruti ei esimerkiksi halunnut ampua ketään ihmistä syntyperän takia. “Rikas ihminen on egoisti jonka on löyrettävä vapaus turmeluksesta elämällä köyhänä! Suurtilallinen maata kuakkimaan! Kuninkaat kehräämään!”

Durruti vastusti myös Espanjan anarkistityöläisten yleistä ajatusta, jonka mukaan kaikki Carlos Marxin kannattajat piti ampua. “Pelkästään porvarillista syntyperää olevat Carlosin kannattajat”. Muut anarkistit olivat sitä mieltä, että POUMin duunarijäsenet pitikin säästää, mutta eihän espanjaa puhuvissa maissa yksikään täysjärkinen duunari kannattanut Stalinin diktatuuria. Sehän on maailman Taantumuksellisin Valtio! Eihän mikään valtio aja työläisten etuja! Valtio on samaa kuin porvaristo! Työväenluokka ei tarvitse valtiota! Durruti oli kuitenkin kertonut, että Ranskassa ja Italiassa oli työläisparkoja, jotka olivat antaneet höynäyttää itsensä kuvittelemaan, että Venäjällä oli valta työläisillä. Älytön ajatus! Eihän valta voi olla yhtä aikaa Stalinilla ja työväenluokalla – se on jommalla kummalla.

Durruti tiesi paljon, koska oli kiertänyt maailmaa. Turhanaikainen kirjojen lukeminen oli jäänyt melko vähälle. Sitä paitsi Miguel Bakunin oli opiskellut Carlos Marxin kaverina ja varoittanut työväenluokkaa Carlos Marxin ja muiden porvarillisten egoistien lapsellisesta kirjaintoilusta. Bakunin oli hankkinut lasisen laulukirjan ja laulanut lauluja oikeiden duunareiden kanssa. Kirjathan ovat ihmisten kirjoittamia. Oli paljon fiksumpaa kuunnella elävää ihmistä – sellaisen naamasta voi lukea totuuden ja valheen.

Durruti oli lapsesta saakka ollut hyvin herkkä ja tunteellinen ihminen. Inhimillisen kärsimyksen näkeminen pani Durrutin itkemään katkerasti, mutta Espanjan Proletariaatin Jalo Kristus-hahmo nauroi kuin lapsi nähdessään ihmiset iloisina. Perkele! Eikö Jeesuskin ollut anarkisti, joka ristiinnaulittiin pomminheitosta syytettynä kahden muun anarkistin väliin! Jeesushan käski rikkaiden kusipäitten antaa omaisuutensa köyhille. Carlos Marxin kaltaiset kirjanoppineet olivat vääristelleet mainitun puuseppä/rakennustyömiehen elämän ja perustaneet katolisen kirkon!

07mahno2Espanjan anarkistit nimittivät Anarkistien Kansainvälistä Vallankumouksellista solidaarisuutta usein nimellä “Kirkko”. Runsaasti “Ehtoollista” päivittäin nauttinut Miguel Bakunin oli ollut “profeetta”, Joka oli ennustanut Carlos Marxin oppilaiden perustavan “Saatanan Synagogan” ja “Babylonin Turmeluksen”. Vittu! Hienoimmat anarkistit olivat “Oikean Uskon Apostoleita” ja Durruti oli “Kristus”, joka oli tullut tuomaan porvareille “Ikuisen Tuomion” ja proletariaatille “Uuden Maan Joka Tulee Olemaan Paratiisi”!

Durruti ei pitänyt liian mahtipontisista sanoista. Teoista ihminen tuomitaan! Durruti käytti viiniä ja marijuanaakin vain seuran vuoksi. Durrutin mielestä Majno oli juonut liikaa. Toisaalta Durruti ei kannattanut Espanjan anarkistien melko yleistä näkemystä, että todellinen vallankumouksellinen elää selibaatissa. “Ei sellainen kaikille sovi!”

Durruti oli saavuttanut kuuluisuutensa kiertelemällä latinalaista Amerikkaa pankkirosvona. Rahat tämä Robin Hood oli jakanut slummien köyhille. Kuubassa eräs rikas maanomistaja oli kiduttanut lakkoilevia maatyöläisiä. Aijän ruumis oli löytynyt puukoniskujen repimänä ja kaulassa lappu VAELTAJIEN OIKEUS.

Espanjaa puhuvien anarkistien mielestä oli hupaisaa, että Maailman Taantumuksellisin Tyranni Stalin oli alkanut pelätä Durrutia niin paljon, että oli kutsunut tämän Venäjälle muka “vieraaksi” saadakseen surmata tämän. Durrutin ihailijat säälivät Stalin parkaa: “Kaveri pelkää että sen ruumis löydetään jonain aamuna puukoniskujen repinänä”.

Samaan aikaan Stalin tarkasteli ivallisesti hymyillen Tuure Lehéniä. Henkivartijat oli komennettu oven ulkopuolelle Kymmeniä miljoonia viattomia ihmisiä teurastanut oikeistolainen nautti tilanteesta ja tokaisi “Sä olet kuulemma sanonut niille suomalaisille, että marxismi-leninismi on tapa pettää työväenluokkaa ja että Neuvostoliiton tarkoitus on taata lokoisa elämä joukolle rikkaita huijareita!”

Tuure Lehen tiesi olevansa kuollut mies ja tokaisi uhmapäissään: “Me kaks ollaan molemmat höynäytetty köyhiä ihmisiä ja se on ollut vitun hauskaa”.

Stalin sanoi: “Sä olet ainoo fiksu koko maassa. Mulla on sulle tehtävä Espanjassa. Sitä varten mä ylennän sut kenraaliksi. Espanjassa on sama ongelma kuin Suomessa 1918 – työläiset haluu päättää asioista äänestämällä. Ei se sellainen sovi. Eihän Marx ja Lenin järjestäneet mitään äänestyksiä”.

Fasistien asemia tiiraileva Durruti tunsi yhtäkkiä, että Espanjan vallankumoukselle tulisi käymään samoin kuin Ukrainan vallankumoukselle. Porvarillista syntyperää olevat Carlos Marxin kannattajat tulisivat tavalla tai toisella sotkemaan asiat. Durruti alkoi tapansa mukaan itkeä. Durruti ilmeisesti itki joka päivä, mutta kukaan ei koskaan nähnyt Durrutia vihaisena tai kiihtyneenä. Ilmeisesti Durruti sydämessään eli Anarkistisessa Ihanneyhteiskunnassa ja tunsi vain syvää sääliä egoisteja kohtaan.

TYÖLAISET!
EI ENÄÄ KÄRSITÄ!
RIISTO TÄYTYY
HÄVITTÄÄ MAAILMASTA!
NOUSTAAN KAPINAAN!
USKOLLINEN KANSA VAATII
KYYNELEET SILMISSÄ
YHTEISKUNNALLISTA
VALLANKUMOUSTA…

Ari Vakkilainen

Artikkeli julkaistu Kapinatyöläinen #7 (3/90) -lehdessä.

Advertisements