Solingenin murhapoltto ja Saksan turkkilaisväestön reaktiot nostivat Saksan tilanteen jälleen muutamaksi päiväksi uutisiin. Silti Saksan todellinen tilanne tuskin vieläkään on valjennut suurelle yleisölle. Fasistiterrori Saksassa ei suinkaan ole laantunut vaan jatkuvassa kasvussa. Rostockin jälkeen se on vaatinut jo kymmenittäin kuolonuhreja: ulkomaalaisia, vasemmistolaisia, vammaisia, kodittomia, homoseksuaaleja jne… Uusnatsit ovat todistaneet pystyvänsä mitä julmimpiin väkivallantekoihin usein täysin puolustuskyvyttömiä ihmisiä vastaan. Elävältä polttaminen, silpominen, kuoliaaksi pahoinpitely… nykypäivän hitlerit eivät jää esikuvistaan hiukkaakaan jälkeen.

POLITIIKKA

Natsien väkivalta on silti vain näkyvin osa laajaa ja huolestuttavaa kehitystä. Viimeisimmissä paikallisvaaleissa Hessenissä entisen SS-miehen johtama äärioikeistolainen Republikaanipuolue sai 8,3% äänistä, kun se vuoden -89 vaaleissa oli saanut ainoastaan 0,7%. Rasismista on tulossa myös hyväksyttyä pääpuolueiden, kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien piirissä. Itse asiassa kristillisdemokraatit pyrkivät pysäyttämään äärioikeiston kannatuksen nousua muuttamalla linjaansa yhä oikeistolaisemmaksi. Esimerkiksi vain pari päivää republikaanien vaalivoiton jälkeen kristillisdemokraattinen hallitus ilmoitti uudesta laista, joka vaikeuttaa kaikkien ei-kansalaisten työnhakua. Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen äärioikeiston vaatimus, jonka Saksan hallitus panee täytäntöön.

Käytännössä “maltillisen” oikeiston politiikka on vain vahvistanut fasisteja tekemällä rasismista ja nationalismista yleisesti hyväksyttyä. Saksan porvarit heittäytyvät jälleen mieluummin fasistien syliin kuin liittoutuvat vasemmiston kanssa, aivan kuin 30-luvun alussa jolloin lopulta “maltilliset” porvarit ojensivat Saksan Hitlerin käsiin. Kuvaavaa on, että äskettäin paljastui kristillisdemokraattien opiskelijajärjestön levittäneen avoimen juutalaisvastaisia lentolehtisiä.

POLIISI JA ARMEIJA

Oma lukunsa saksalaisen poliisin, armeijan ja muun turvallisuuskoneiston yhteydet natseihin. Kuuluisaksi on jo tullut poliisin “vahdinvaihto” Rostockissa, jolloin poliisi poistui puoleksitoista tunniksi kesken mellakan, antaen natsien riehunnalle vapaat kädet. Tämä ei suinkaan ole mikään yksittäistapaus, vaan poliisi on yleisesti katsonut natsien väkivaltaa läpi sormien. Toisinaan poliisit eivät ole jääneet pelkiksi sivustakatsojiksi. Esimerkiksi 10. helmikuuta Strassfurtissa poliisi ampui poliisiasemalla romanialaisen miehen “tämän yrittäessä paeta”. 13. Helmikuuta taas Calbessa noin satapäinen natsikusipäiden joukko ryntäsi paikalliseen pubiin hakaten ihmisiä rautaputkin ja pesäpallomailoin. Myöhemmin selvisi, että joukkoa johti 23-vuotias poliisin eliittiyksikön jäsen.

Nämä eivät ole satunnaisia ilmiöitä, vaan jäävuoren huippu. Poliisien keskuudessa tehdyissä mielipidetutkimuksissa noin 70% on ilmoittanut kannattavansa äärioikeistolaista Republikaanipuoluetta. Natsijärjestöt ovat toisinaan suoraan ylpeilleet siitä, että heidän jäseniään kuuluu runsaasti poliisivoimiin.

Natsien riehuessa Hoeyerswerdassa helmikuun lopulla poliisin toiminta sai jälleen uusia mielenkiintoisia muotoja. 21. helmikuuta joukko natseja hyökkäsi antinatsien pitämään konserttiin nuorisoklubilla pahoinpidellen kuolettavasti Mike Zernan, natsivastaisen muusikon ja jättäen ainakin yhden muun kriittiseen tilaan. Tämän jälkeen natsit riehuivat kaupungissa kolmen päivän ajan hyökäten ulkomaalaisten ja vammaisten kimppuun, sekä yrittäen murtautua paikallisten antifasistien koteihin. Tieto tästä kaikesta levisi kaupungin ulkopuolelle vasta kaksi päivää tapahtumien jälkeen, sillä poliisin edustaja Volker Lange kertoi, että poliisi oli saattanut voimaan “uutispimennyksen estääkseen oikeiston ja vasemmiston välisen väkivallan kiihtymisen”. Tämäkin lausunto tosin ilmestyi ainoastaan yhdessä “Frankfurter Rundschau”:n painoksessa, myöhemmistä painoksista se oli poistettu ja muualle se ei levinnyt, hallituksen virallisesti kiistäessä kaiken sensuurin.

Hoyerswerdassa ei pimennetty pelkästään uutisia, vakavinta oli se, että viisi paikallista antifasistia sai huomata puhelimensa irtikytketyksi. Kun eräs heistä yritti valittaa, viranomaiset totesivat kylmästi puhelimen “toimivan paremmin kun hän oppisi käyttämään sitä viisaasti”. Niinpä tieto Hoyerswerdan tapahtumista levisi antifasisteille muualla maassa vasta tilanteen rauhoituttua. Näin taattiin natseille vapaus riehua parin päivän ajan.

Armeijassakin esiintyy vahvasti uusnatsistisia ilmiöitä. Todistettu seikka, joka on johtanut joidenkin upseerien erottamisiin, on että armeijan kouluttajat ovat kouluttaneet uusnatsien puolisotilaallisia ryhmiä, osin jopa armeijan harjoitusalueilla. Mitä ilmeisimmin tämäkään ei ole satunnainen ilmiö, vaan osa armeijan paluuta natsi-Saksan perinteisiin, joka on ollut käynnissä yhdistymisestä lähtien. Kuten Saksan armeijan (Bundeswehrin) ylipäällikkö on lausunut: “On uuden saksalaisen sotilaan aika. Bundeswehr puolustaa saksalaisten etuja siellä missä niitä pitää puolustaa. Saksan armeijan tulee voida toimia itsenäisesti, ei välttämättä YK:n tai NATO:n alaisuudessa.”

TERRORI

Natsien väkivallanteot ovat olleet Rostockin jälkeen lähes jatkuvassa kasvussa. Pelkästään tämän vuoden tammi-helmikuussa oli äärioikeiston väkivallantekoja 936, lähes kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Kuolonuhreja natsiterrorin uudella aallolla on jo yli 40. Lehdistö puhuu usein vähättelevään sävyyn tästä väkivallasta, väittäen kyseessä olevan vain juopuneiden nuorten skinheadien mellastuksen. Mutta yleensä tätä riehuntaa on edeltänyt uusnatsijärjestöjen järjestämä konsertti tai kokous, joissa on usein ilmaista kaljaa tarjolla. Yleisesti ottaen AINA kun kyseessä on vähänkin suurempi natsien riehunta, se on jonkin äärioikeistolaisen ryhmän tietoisesti järjestämä. Puhumattakaan sitten esim. pommi-iskuista. Silloin, kun Saksan poliisi vaivautuu tekemään kotietsintöjä uusnatsien asuntoihin, se löytää usein niin lyömäaseita kuin tuliaseitakin, toisinaan myös räjähteitä.

Saksan kymmeniin fasistisiin järjestöihin kuuluu yli 60 000 jäsentä. Kaikkiin näihin järjestöihin kuuluu maanalaisen NSDAP:n, eli vanhan natsipuolueen jäseniä, ja niitä voikin pitää osin sen peitejärjestöinä. Nykyisin NSDAP:n päämaja sijaitsee USA:ssa, josta toimitetaan materiaalia myös suomalaisille “aateveljille”.

VASTARINTA

Vaikka tilanne Saksassa on vakava, se ei suinkaan ole toivoton. Moni saksalainen on herännyt vastustamaan nousevaa fasismia. Vaikka hallituksen ja poliitikkojen järjestämät kynttilämielenosoitukset ovat saksalaisten antifasistien mielestä olleet lähinnä ulkomaiselle yleisölle tarkoitettuja tekopyhiä eleitä, on aito antifasistinen liikekin kasvussa. Fasismin uhka on saanut anarkistit, kommunistit ja muut radikaalit sosialistit yhdistymään. Ulkoparlamentaariset autonomit ovat usein olleet etunenässä antifasistisessa toiminnassa.

Loppujen lopuksi Saksan kansan enemmistö ei koskaan äänestänyt Hitlerin puolesta vapaissa vaaleissa. Tuskin nykypäivän uusfasistitkaan tulevat saamaan enemmistöä puolelleen. Ongelma onkin siinä, että antifasistien vastustajana eivät ole ainoastaan uusnatsit, vaan myös valtiokoneisto ja “maltillinen” oikeisto, joka flirttailee yhä avoimemmin fasismin kanssa.

Frankfurt, Hampuri ja Berliini ovat antifasistisen toiminnan keskuksia, joissa fasistien on turha yrittää pitää mielenosoitusmarsseja muutoin kuin massiivisen poliisisuojelun takana. Näissä kaupungeissa fasistien harjoittama terrori onkin jäänyt vähäiseksi. Yleisesti ottaen antifasistit ovat myös tehneet paljon estääkseen uusnatsien propagandatyötä kouluissa. Esimerkiksi Frankfurtissa koululaiset pitivät vallankumouksellisten ryhmien organisoimina kaksi fasisminvastaista toimintapäivää, jolloin kaikki kaupungin koulut olivat lakossa.

Antifasistit tekevät työtä monilla tasoilla ja tavoilla. On nuorten Antifa-ryhmiä, ammattiyhdistysaktiivien Antifa-ryhmiä, militantteja Antifa-ryhmiä, valistustyöhön keskittyviä ryhmiä jne. Postityöläiset kieltäytyvät jakamasta fasistipropagandaa, katupartiot ajavat terrorisoivat fasistijengit pois kaduilta, tukiryhmät auttavat pakolaisia ja levittävät asiallista informaatiota näistä, tiedonkerääjät soluttautuvat natsien joukkoon paljastaen ja häiriten näiden suunnitelmia.

Saksan antifasistit kaipaavat tällä hetkellä toisaalta taloudellista tukea, toisaalta solidaarisuustoimia Saksan hallitusta vastaan. Saksan talouselämää ja hallitusta huolestuttavat jo nyt ulkomaiset reaktiot äärioikeistolaistumiskehitykseen. Se mitä me voimme tehdä on ehkä vähäistä, mutta fasismin kaltaisen hirviön pysäyttämiseksi on tehtävä kaikki mikä on tehtävissä. Kymmenien miljoonien kuoleman ei voida antaa toistua.