Joidenkin anarkistien mielestä mistään historiallisista asioista ei pitäisi kirjoittaa. Tikulla silmään ken menneitä muistelee! Kuitenkin jos historiasta ei kirjoita mitään, herää helposti sellainen erheellinen käsitys, että anarkisteja on muka aina ollut vain muutama! Ja kaikki höynähtäneitä idealisteja!
Asia on päinvastoin. Anarkisteja on aina ollut tolkuttoman paljon. Valitettavasti monen maan anarkistiliikkeen historiasta ei vain tiedetä käytännöllisesti katsoen mitään. Kun ihmiskunnasta esimerkiksi on melkein kaksi kolmasosaa aasialaisia, niin varmaan siellä ei ole ollut kovin monta anarkistia?
Tämakin asia on päinvastoin. Kaikkein antaumuksellisimpia anarkisteja ovat epäilemättä olleet itämaiset anarkistit. Näitä karakterisoi täydellinen antaumus jalolle aatteelle ja asian intuitiivinen ymmärtäminen kun taas kirjojen ja muiden sepustusten tekeminen on jäänyt yleensä länsimaisille!
Länsimaiset anarkistit ovat tässä erilaisia. Esimerkiksi Mahno ei ainoastaan ollut Zapatan kaltainen vallankumouksellinen seksisymboli ja machismon ilmentymä. Pakkomielteenomaisesti hemmo kirjoitti tyrmistyttävän määrän tekstiä. Vankitoveritkin Butirkan vankilassa valittivat, että aina kun Mahnoa ei kidutettu kidutti Mahno vankitovereita kirjoittamalla loputtomasti poliittisia julistuksia ja runoja!
Itämaiden anarkistit ihastuivat anarkismin aatteessa heti nimenomaan ajatukseen, että totuus pitää käsittää intuitiivisesti eikä totuutta löydä kuivista kirjoista. Tuntui, että anarkismi on selvää jatkoa taolaisuuden ja zen-buddhalaisuuden opetuksille.
Toisaalta anarkismin aate on aina saanut myös kirjallisia ilmentymiä Aasiassa. Vanhin näistä on noin viisisataa vuotta ennen kristusta ilmestynyt kiinalainen kirja nimeltä Tao-Te-Ching. Legendan mukaan ikivanha viisas nimeltä Lao-Tse loukkaantui valtion vaikutusvallan kasvusta niin, että köpitteli Kiinan länsirajan yli autiomaihin etsimään vapaita anarkistisia yhteisöjä. Rajavartiota komentava upseeri pyysi viisasta kirjoittamaan paperille Taivaan ja Maan Merkilliset Salaisuudet ja tulos oli mm. seuraava:
“paljon laki ja määräys
kansa koyhä!
Paljon aseet
valtakunta onnettomuus!
Paljon kekseliäisyys
tapahtu kummallisuus!
Paljon sääntö ja pykälä
monta varas ja ryöväri
Siksi viisas sanoa:
Minä hiljainen – kansa parantua
Minä rauha – kansa rehellinen
Minä toimeton – kansa rikas
Minä himoton – kansa vaatimaton elämä”
Tyrmistyttävän syvällistä uskonnollista ja filosofista viisautta! Traditio ei kerro miten rajavartioston eversti kirjaan suhtautui. Toisaalta rajavartioston eversteillä on poikia, joten aate jäi varmaan jonnekin kytemään.
Oma lukunsa on myös buddhalaisuuden vaikutus itämaisten ihmisten mielikuvamaailmaan. Noin parituhatta vuotta ennen kristusta sotaiset arjalaiset heimot hyökkäsivät Intiaan pohjoisesta alistaen valtaansa niemimaata kansoittaneet tummaihoiset heimot. Noin viisisataa vuotta ennen Kristusta elänyt Buddha Shakjamuni ei ollut prinssi, mutta kylläkin vaaleilla valitun kyläpäällikön poika. Soturikasti valitsi vaaleissa keskuudestaan johtajat, ja tämän buddhan isä hoiti hommaa. Sotilaskastin jäsenet eivät yleensä osanneet lukea eikä kirjoittaa, mutta aika käytettiin sotaharjoituksissa jotta neekerimäisen rupusakin kapinat saataisiin tarvittaessa kukistettua. Eräänä päivänä nuori sotilaskastin jäsen ajeli sotavaunuillaan ja homman vittumaisuus alkoi tympiä. Pian nuori soturi oli ajanut päänsä kaljuksi ja lähtenyt kerjäläismunkiksi. Erään legendan mukaan Buddha valaistumisensa jälkeenkin harrasti kamppailulajeja ja aikansa kuluksi opetti niitä myös kannattajilleen.
Buddhan etevä opetuslapsi nimeltä Bodhidharma käveli Intiasta Kiinaan noin v. 520. Legendan mukaan kaveri käyttäytyi lievästi sanottuna suorasukaisesti sanoessaan Kiinan keisarille että “koko Pyhän Opin ydin on tyhjyys ja tässä ei ole mitään pyhää.” Tapahtuman jälkeen Bodhidharma ei vuosiin opettanut mitään koska turhanaikainen löpinä ei auta ketään. Pian hemmo kuitenkin rupesi Shaolin-nimisen luostarin johtajaksi, mutta opetti uskonnollisen hölynpölyn sijasta munkeille kaaliinvetoa. Shaolinin seinillä on vieläkin nähtävillä haalistuneita kuvia, joissa tummapintaisemmat intialaiset munkit tinttaavat käkättimeen kiinalaisia aatetovereitaan.
Länsimaissa ei yleensä tiedetä sita, että Kaukoidässä Bodhidharmaa pidetään itsensä Buddha Shakjamunin reinkarnaationa. Syykin on selvä. Koska totuutta ei voi sanoin ilmaista niin tulista ihastusta herättää buddhalaisuuden suurimman apostolin kaunis ja käytännöllinen ajatus siitä, että totuuden voi opettaa ihmiselle luonnonmenetelmällä. Kun esimerkiksi kaikki ihmiset eivät ymmärrä buddhalaisen pasifismin henkistä merkitystä on tavattoman sopivaa, että buddhalainen munkki, pappi tai maallikko kohteliaasti kumartaen pyytää saada saarnata pasifismista luonnonmenetelmällä.
Usein täten pasifistiksi käännytetty ihminen saa valtavan halun opiskella buddhalaisuutta jotta voisi vuorostaan osoittaa liiallisen väkivaltaisuuden vaivaamille ihmisille pasifistisen lempeyden herkkämielinen arvo syvällisen runollisella ja kauniilla lailla täten seuraten Buddha Shakjamunin reinkarnaation Bodhidharman sanoinkuvaamattoman pyhää ja ylevää esimerkkiä.
Itämaisten kamppilulajien taustalla on osin buddhalainen pasifismi: vastustaja pitää voittaa tätä vahingoittamatta, koska tämä on ikään kuin pieni lapsi, joka ei ole vastuussa teoistaan. Osin itämaisten kamppailulajien taustalla on luokkataisteluun liittyviä assosiaatioita. Kun varsinaisia aseita saivat kantaa vain ylempien yhteiskuntaluokkien ihmiset ja sotilaat, oli nimenomaan aseettomien kamppailutaitojen sanoma selvä: aseeton ja köyhä maanviljelijä voi olla Suuri Mestari joka yksinään pystyy kukistamaan tuhat aseistettua samuraita.
Työväenliike saapui Kiinaan sen kaikkein puhtaimmassa ja alkuperäisimmässä muodossaan anarkismina vuosisadan alussa. Aatteen kantoivat Kiinaan hemmot jotka opiskelivat Japanissa ja Ranskassa. Valitettavasti eräs aatteeseen kääntynyt kirjastonhoitaja hylkäsi sen ja perusti fasistisen diktatuurin. Itämaisten ihmisten sydämet syttyivät kuitenkin aikoinaan välittömästi ilmiliekkiin nimenomaan anarkismin jaloa aatetta kohtaan. Kun länsimaiset teosofit horisivat Tiibetin huipuilla asuvista Mestareista, niin itämaisten miesten ja naisten sydän sykki Euroopassa ja Amerikassa asuville Mestareille, jotka parrakkaina ja boheemeina samastettiin taolaisiin ja zen-buddhalaisiin mestareihin.
Anarkismin klassikoita lukeneet itämaiset suodattivat lukemansa oman kulttuurinsa mukaiseksi. Erityisen liikuttava oli Kropotkinin saavuttama haltioitunut ja syvällinen Valaistuminen, joka tapahtui Hämeenlinna-nimisessä paikassa harjun päältä kaunista maisemaa katsellen! Innokkaimmat toivoivat kyynelsilmin pääsevänsä näkemään tämän ylevän paikan, joka varmaan on eurooppalaisten anarkistien runsaslukuisten pyhiinvaellusten kohde. Korvikekohteena paikalliset hemmot kiipesivät lähimmän vuolen huipulle leikkimään Kropotkinia Hämeenlinnassa ja kokien haltioituneena valtavia valaistumisia!
Mustapartaisten pommimiesten typerät terroriteot tuntuivat japanilaisista anarkisteista ninjojen salaperäisten ja syvällisten tekojen länsimaisilta vastineilta – ja pian heräsi kiihkeä sisäinen halu saavuttaa Salaperäisten Mestarien syvällinen ja täydellistynyt henkinen taso.
Pahasti alkoholisoituneen Bakuninin kännipäin pidetyt puhetilaisuudet tuntuivat selvästi olevan itse Buddhan tulisten saarnojen uudenaikaisia vastineita. Buddhan tapaan aatelismiehet Kropotkin ja Bakunin jättivät yhteiskunnallisen arvoasemansa etsiäkseen Totuutta. Itämaiset anarkistit eivät ainoastaan tutkineet Anarkismin Pyhiä Tekstejä. Seinälle pistettiin länsimaisen Mestarin kuva jolle hartaasti kumarrettiin jotta palvoja samastuessaan mestariin kehittyisi tämän veroiseksi – jos ei tämän elämän aikana niin myöhemmässä reinkarnaatiossa.
Japanissa opiskelleita kiinalaisia kiihotti kapinaan japanilainen anarkisti Kootuku Shuusui. Innokkaimpia opetuslapsia oli Chang Chi joka käänsi Malatestan Anarkian kiinaksi. Ryhmä toimitti kiinalaista anarkistilehteä vuodesta 1907.
Ranskassa opiskellut ryhmä aloitti lehtensä samana vuonna ja innoittuneimmat Pyhän Opin tulkitsijat olivat Li Shih-Tsieng ja Chang Ching-Chiang. Nämä erosivat edellisestä ryhmästä siinä, että eivät etsineet linkkejä anarkismin ja muinaisten opetusten välille. Hemmojen mielikirja oli suuren viisaan Kropotkinin Mutual Aid ja tämä kirja käännettiinkin myöhemmin sekä kiinaksi että japaniksi useampia kertoja.
Ranskalainen ryhmä oli monenlaisen fanatismin kannattaja. Lihansyöntiä ja alkoholinkäyttöä vastustettiin ja sanomattakin selvää oli, että pomminheittoa ei kovin paljon paheksuttu.
Ajalle tyypillisellä tavalla nationalismi herätti jonkinlaista sympatiaa ja “pariisilaisia” liittyi nationalistiseen Kuomintang -liikkeeseen (tämä perustettiin 1912).
Li ja Chang “Pariisin” ryhmästä saapuivat uudestaan Kiinaan 1911 ja perustivat “Yhdistys Kehitys Hyveellisyys”-nimisen yhdistyksen. He huomasivat kuitenkin, että Suurta Opetusta tulkitsi merkillisen syvällisellä lailla aikaisempi murhamies Shih Fu. Tämä oli menettänyt kätensä surmattuaan laivastoupseerin poliittisista syistä ja kolmestakymmenestä vankilavuodesta Kunnioitettu Opettaja oli istunut kolme. Tämä perusti Kantonissa 1912 “Kukko Kiekuu Pimeässä”-yhdistyksen, jolla oli syvälliset ja ankarat säännöt. Ei saa syödä lihaa! Ei saa ajaa rikshallal Ei saa kuulua poliittiseen puolueeseen! Valitettavasti Shih Fu jätti maallisen olomuotonsa 1915.
Valtavan oivalluksensa innoittamina anarkistit panivat pian kuitenkin pystyyn useita kapinoita Pohjois-Kiinassa.
Näihin aikoihin muuan Mao Tse-tung kävi anarkistikokouksissa, mutta petti aatteen. Nuori Mao oli saanut Konfutselaisen kasvatuksen, eikä ymmärtänyt Taoa! Anarkismi syvällistä! Kaikki ei ymmärtä!
Vuonna 1919 kirjailija ja kääntäjä nimeltä Le Fei Kan kääntyi anarkistiksi luettuaan Emma Goldmanin artikkelin. Hemmo nimesi mainitun barbaarinaisen “Henkiseksi Äidiksi” ja muutti nimensä Bakuninin ja Kropotkinin välimuodoksi ( kiinalaisittain Pa-Chin).
Kun panssarivaunut murskasivat kapinan 1989 pidätti poliittinen poliisi Kiinan Bakuninin, joka 84 vuotta vanhana oli oletettavasti kiihottanut kansaa kapinaan. Selvääkin selvempää oli, että tämä oli kiihottanut kansaa henkisesti eli jo pelkällä olemuksellaan.
Japanilaisista ensimmäinen, joka onnellisena ja ylpeänä sai kuulla Jalot Opetukset ja elää näiden mukaan oli Kootuku Shuunsui. Kootuku korosti syvällistä yhteyttä Zenin ja myös Taon oppiin. Itse alempaan samuraikastiin syntyneenä hän käänsi mestari Russeaun teokset japaniksi ja kirjoitti tästä elämänkerran. Kropotkin taas oli Kootukulle aina sensei! Kaliforniassa 1906-7 Kootuku keskusteli IWW:n jäsenten kanssa henkilön omakohtaisen hartaudenharjoituksen käytännöllisestä puolesta.
Palattuaan Japaniin Kootuku kuitenkin osoitti antaumuksellista hartautta olemalla mukana suunnittelemassa Keisarin murhaa jotta turmeltunut taantumuksellinen pelastettaisiin ajoissa parempaa reinkarnaatiota varten. Hän ja 11 muuta anarkistia sai tällöin vaikuttavan tilaisuuden osoittaa aatteen jalostava voima kohtaamalla innoittava teloitus vaikuttavan julmalla lailla!
Seuraava kehittynyttä ja kurinalaista henkistyneisyyttä tavoitellut kannattaja oli Sakae Osugi, joka kuului korkea-arvoiseen sotilassukuun. Hän kehitti uuden tavan ymmärtää mielen kätketty voima tutkistelemalla antaumuksella Stirnerin, Nietzschen, Bergsonin ja Sorelin kirjoja. Osugin mukaan ihmiskunta on saavuttanut aivan uuden ja uudenlaisen kehitysvaiheen, jossa kehitystä johtaa yksityisen ihmismielen toistaiseksi salaan jääneiden alueiden yhtäkkinen laajeneminen joissain harvoissa yksilöissä, jotka ponnistelevat laajenemisen saavuttamiseksi. Uudet opetukset herättivät niin suuren herätyksen Japanin köyhälistössä, että huomattava osa työväenliikkeestä näki tulevaisuutensa anarkosyndikalismissa. Osugi sai kiitollisena todistaa laajenemisen äkillisen lisääntymisen joutumalla 1923 sotapoliisin murhaamaksi.
Nyt valitettavalla lailla Japanin anarkistiliike jakaantui kahtia näkemyksen ollessa ristiriitainen. Osa kannatti ammattiyhdistystoimintaa, kun taas moni halusi innoissaan saavuttaa suoran valaistumisen ilman laajan toveripiirin henkistä apua. “Puhtaan Anarkismin” innokkain ja omistautunein mies oli epäämättä Hatta Shuuzoo. Tämä oli entinen kristillinen pappi joka käänsi japaniksi korkea-arvoisiin samuraisukuihin syntyneiden Bakuninin ja Kropotkinin tuotannon. Hatta Shuuzoon mukaan kapitalismin suurin pahuus on siinä, että työnjako estää ihmisiä tuntemasta vastuuta oman ammattialansa ulkopuolisista asioista. Syndikalisteja hän kritisoi siitä, että nämä eivät tajua työnjaon jatkumisen johtavan vallankumouksellisessa tilanteessa uuden valtion syntyyn. Syndikalistit eivät ole tarpeeksi ymmärtäneet sitä, että pelastuksen voi ihmiskunnalle tuoda vain se, että ilman siirtymäkautta “vallankumoukselliset joukot” luovat vapaille kommuuneille perustuvan desentralisoidun yhteiskunnan, jossa jokainen osaltaan joutuu olemaan työläinen tai työväenluokkaa, täten henkisesti ymmärtäen arkisen raadannan jalostavan vaikutuksen yksilön kehityksessä.
Huoneensa seinällä Hatta Shuuzoo piti kuitenkin Nestor Mahnon kuvaa, koska tämä oli sekä budolajien täydellistynyt hallitsija, että henkistynyt Anarkismin Pyhän Opin sensei joka taisteluiden välillä saarnasi kuin suuret buddhalaiset mestarit ikään, osoittaen myös mestaruutensa runouden ja laulun vivahteiden ymmärryksessä juodessaan sakea. Hatta kumarsi Mestarin kuvalle päivittäin täten haltioituneesti saavuttaen tämän näkemykset mutta Mestariin samastunut oppilas kuoli 1934 samana vuonna kuin mestari liiallisen saken juonnin aiheuttamaan alkoholimyrkytykseen.
V. 1926 Ishikawa Sanshiro perusti syndikalistisen federaation nimeltä Zenkoku Jiren. Ishikawa oli saanut suurenmoisia herätteitä Edward Carpenterin kirjasta Towards Democracy ja oli viettänyt kahdeksan vuotta maanpaossa Euroopassa, lähinnä Elisee Reclusin luona Brysselissä. Reclus oli jo aikoinaan valittanut Kropotkinin Leivän Valloituksen esipuheessa sitä, että Teosofit väittävät olevansa buddhalaisia vaikka eivät edes ole lukeneet Buddhan saarnoja, ja tällaiset Tiibetin huipulla asuvista mestareista ulisevat hemmot ovat “hempeitä herroja”. Ishikawa ei ollut mikään hempeä herra, vaan suuri mestari, jonka opetukset nostivat Zenkoku Jirenin jäsenmäärän kuuteentoistatuhanteen v.1931. Hatta Shuuzoon aatteille perustuva Nihon Jikyo taas oli kooltaan valitettavasti vain kolmetuhatta.
Anarkistien vaino huipentui v. 1935 jolloin suuri osa aktiivisista anarkisteista sai sukulaisineen todistaa antaumuksen aatteelle sen syvimmässä merkityksessä. Osa pääsi kuitenkin Espanjaan taistelemaan sisällissotaan CNT:n miliisissä. Yhteiskunnallisen vallankumouksen näkeminen tuotti näille onnekkaille suunnattoman haltioitumisen ja valtavia valaistumisia.
Toisen maailmansodan jälkeen aatteen kannatus ei ole ollut kovin suurta, mutta sitäkin innoittuneempaa Esimerkiksi suomalaiset anarkistibarbaarit ovat saaneet lahjaksi japaninkielisiä anarkistilehtiä, joiden katselu on tyrmistyttävällä lailla syventänyt näkemystä ja avannut tien aivan uusille henkisille oivalluksille.
Ari Vakkilainen
Kapinatyöläinen 