SAL-Jyväskylä sai viime keväänä vieraakseen hampurilaisen anarkosyndikalistiseen Vapaaseen Työväenliittoon (FAU-IWA) kuuluvan anarkistin, jonka haastattelun seuraavassa julkaisemme.

K: Hampuri taitaa olla yksi Saksan suurimmista vaihtoehtokeskuksista?

V: Kyllä. Hampurissa on Berliinin ja ehkä Frankfurtin ohella Saksan isoin vaihtoehtoliike. Monia erilaisia radikaaliryhmiä ja -lehtiä, noin 10-15 vallattua taloa – kuten vuonna 1981 vallattu Hafenstrasse ja Flora-teatteri – infokahviloita, FAU:n 12 vuotta sitten perustama Libertares Zentrum LIZ, hyviä kirjakauppoja kuten Svartmarkt (Mustapörssi) sekä paljon erilaisia mielenosoituksia.

K: Mitkä ovat saksalaisten anarkistien tämän hetken tärkeimmät toimialueet?

V: Ympäristöasiat ovat melko pinnalla. Sen lisäksi infokahviloiden pitäminen ja yleinen järjestäytyminen. Koska uusfasismi ei ole vieläkään lopettanut kasvamistaan, on antirasismi myös hyvin tärkeä toiminnan muoto. Monet uusnatsiryhmät ovat erittäin väkivaltaisia ja vaarallisia ja uhkaavat 4,5 miljoonaa maahanmuuttajaa sekä vaihtoehtoliikkeitä. Anarkistisella liikkeellä on Neustadtissa – joka on aika pieni kaupunki – suuri projekti, eräänlainen työläisten voittoa tuottamaton osuuskunta nimeltään Project A. Siihen kuuluu puusepänverstas, tv-verstas, kehitysvammaisten auttamista, toimistoja, kaksi ravintolaa ja tietyllä tavalla se vaikuttaa koko kaupunkiin. Jotkut sanovatkin, että Neustadtin täytyy olla jollain tavalla anarkistinen kaupunki. Kaikki sai alkunsa suuresta paikallisesta anarkistikokouksesta 7 vuotta sitten.

K: Onko saksalaisella anarkismilla vahvat juuret?

V: Vaikka Saksasta on tullut paljon anarkistiteoreetikkoja, anarkistinen liike ei ole koskaan ollut Saksassa niin vahva kuin esimerkiksi Espanjassa tai Italiassa. Sosiaalidemokraatit ja kommunistit ovat Saksassa olleet vahvempia, vaikka FAU:kin oli kyllä ensimmäisen maailmansodan jälkeen suhteellisen vahva ja mukana vallankumousliikehdinnässä.

K: Onko anarkisteilla ja autonomeilla mielestäsi eroavaisuuksia?

V: Kyllä. Saksassa on paljon autonomeja, joita en ehkä pitäisi anarkisteina, vaan jonkin sortin kapitalismin ja fasismin vastaisina aktionisteina. Teoreettiset kysymykset, lukeminen ja pitkän tähtäimen toiminta ei ole heille tärkeää, vaan he tekevät jotain, menevät pois ja tekevät taas ehkä joskus jotain muuta. Anarkismi ei ole niin helppo asia, kuin autonomit sen esittävät ja käytännössä toimivat, vaikka heidän symboliikkansa on usein aivan samaa kuin anarkisteilla. Keskustelukulttuuri on myös usein huono ja aggressiivinen, eivätkä ihmiset kuuntele tarpeeksi toisiaan. Autonomit ovat liian usein saaneet tarpeekseen keskustelusta ja vain toimivat, vaikka keskustelu on anarkismille hyvin tärkeää.

K: Tekevätkö radikaalit vasemmistoryhmät Saksassa paljon yhteistyötä keskenään?

V: Mielenosoituksissa olemme yleensä yhdessä, mutta muuten toimimme paljolti erillämme. Esimerkiksi jotkut tukevat PKK:ta melko varauksetta, vaikka mielestäni PKK:n johtaja on jonkin sortin stalinisti.

K: Kerrotko jotain saksalaisesta ympäristöliikkeestä?

V: Ympäristöliike on Saksan suurin vaihtoehtoliike. Mielenosoitukset ovat usein suuria ja muuttuvat usein poliisin brutaaliuden takia väkivaltaisiksi. Toiminta ydinjätekuljetuksia ja Castor-“ydinjätekaatopaikkaa“ vastaan on ollut menestyksellistä ja kuljetuksia on saatu estettyä. Myös moottoriteitä ja niiden lisärakentamista vastaan on ollut toimintaa. Die Grünen (Vihreät) oli aluksi jonkinlainen vaihtoehtoliike, mutta nyt se on tavallinen puolue, jonka radikaalit ovat pitkälle hylänneet ja joka haluaa mukaan hallitukseen. Myös sen EU-kritiikki on heikkoa. BUND (Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland) on suuri ympäristöjärjestö jonka paikallisryhmät ovat itsenäisiä ja radikaaleja. Lisäksi täällä toimii Robin Wood -niminen suoran toiminnan ympäristöjärjestö.

K: Mainitsit EU:n. Millaista EU-mielialaa Saksan anarkistien keskuudessa ilmenee?

V: On selvää, että FAU on EU:ta vastaan. On ehkä hyvä ajatus, ettei ole rajoja, mutta EU on suuri kapitalistinen linnoitus koko maailmaa vastaan. EU:n ajatus on myös että Bryssel on keskus ja kaikkialla on samat lait, mikä on anarkismin vastakohta. EU ei voi toimia demokraattisesti vaan se on syntynyt diktatuuriseksi – se on hieman kuten Neuvostoliitto. Talous, liikenne ja poliisivoimat kasvavat… EU:ta vastaan on kuitenkin vaikeaa olla, sillä kaikki suuret puolueet, sanomalehdet, radio- ja tv-asemat ovat sen puolella. Saksa on myös aina ollut EU:ssa, joten siitä ei ole edes keskusteltu niin kuin Suomessa. Ja EU on niin suuri, että ihmiset eivät hahmota sitä kunnolla… se on kuin liian teoreettinen asia.

K: Entäs antimilitarismi?

V: Saksassa on antimilitaristinen liike, mutta se ei ole niin suuri kuin ympäristö- tai rasisminvastainen liike. Saksan yhdistymisen jälkeen valtion halu saada kaikki armeijaan ei ole enää niin suuri kuin ennen. Siviilipalvelusmiesten määrä on kasvanut Saksassa paljon, mutta antimilitaristien ajatus on, että myös siviilipalvelus on osa asepalvelua, joten antimilitaristit menevät usein vankilaan. Antimilitaristit voittivat myös oikeusjutun siitä, että he saavat edelleen sanoa “sotilaiden olevan potentiaalisia murhaajia“.

K: Eläinoikeusliike on nostanut viime aikoina Suomessa päätään. Mitenkäs asian laita on Saksassa?

V: Saksassa eläinoikeusliike ei ole niin vahva kuin Suomessa. Saksan eläinoikeusliike on autonominen eikä aivan ideologisesti anarkistinen, mutta se tekee melko hyvää työtä mm. vapauttamalla minkkejä jne. Tämä on melko uusi ilmiö Saksassakin ja on hyvä, että tällaiset ajatukset ovat saaneet alaa. Jos ajattelee vaikka Hullun lehmän tautia, ongelma ei ole “hullu lehmä“, vaan lihan teollisuustuotanto ja liikakäyttö.

K: Miltä yhteiskunnalliset tulevaisuudennäkymät näyttävät Saksasta päin?

V: Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen oli jonkin aikaa positiivisia fiiliksiä, mutta nyt on jälleen huomattu, että ongelmat säilyvät. Yhteiskunta on taas jotenkin kylmempi. Anarkismi ei ole myöskään helppo asia ja ihmiset ovat tottuneet hierarkiaan.

Haastattelu on julkaistu Kapinatyöläinen #21 (2/96) -lehdessä.