Tampereen tapahtumien yhteydessä on herännyt ikivanha kysymys: mitä on anarkismi – onko se sitä että tehdään mitä huvittaa? Näinhän anarkismi yleensä ymmärretään väärin. Mutta mikä olisi oikeaoppisen anarkistin uskontunnustus? Keskiaikana Katolinen Kirkko huomasi kristinuskon opit joka tapauksessa täysjärkisen ihmisen arkijärjen ulottumattomissa olevaksi ja niinpä kerettiläiseksi epäillyn piti vain sanoa: “minä uskon mitä kirkko uskoo, kirkko uskoo mitä minä uskon.” Eräs valheellisesti kerettiläiseksi epäilty puolustautui sanomalla: “minä syön lihaa, juon viiniä, irstailen ja teen syntiä ja olen siis kunnon katolilainen.”

Kun anarkistin uskontunnustusta etsitään kannattaa ensiksi muistaa että anarkismi poikkeaa monessa suhteessa kovastikin kristinuskosta. Jos esimerkiksi kuviteltaisiin ministeri joka yksityiskeskustelussa sanoisi anarkismin olevan kaunein ja jaloin aate maan päällä niin tällöin mainittu kuvitteellinen ministeri ei olisi anarkisti. Anarkismi kun ei ole mikään abstrakti uskontunnustus tai piilohomouden tapainen sisäinen mieltymys vaan anarkistin pitäisi tehdä jotain aatteensa eteen. Piiloanarkistit eivät välttämättä ole anarkistiselle liikkeelle samanlainen ylpeyden aihe kuin piilohomot homoille joskin Oscar Wilde paljastui aikoinaan samalla kerralla sekä piiloanarkistiksi että piilohomoksi ruvettuaan julkianarkistiksi ja julkihomoksi. Mennessään anarkistisen vakaumuksensa takia tahallaan ja tietoisesti hinttailusta linnaan Wilde paljasti olevansa kuitenkin ihailtava julkianarkisti jota anarkistit ja muut kunnon ihmiset tulevat aina kunnioittamaan.

Anarkistiselle liikkeelle ovat usein kuitenkin huonoa mainetta aikaansaaneet ihmiset joiden anarkistisesta vakaumuksesta ei ole mitään takeita ja usein saattaa olla että valeanarkisti on toteuttanut aatettaan ns. “luonnonmenetelmällä” eli nauttimalla muutakin kuin kansalaisluottamusta. Valeanarkisteista tulee ensimmäisenä mieleen Unabomberiksi syytetty jehu joka on pidätyshetkellä otetussa kuvassa ns. Ranta-Reinon näköinen. Julkaistuissa kirjeissään Unabomber väitti olevansa anarkisti. Niin tai näin, Unabomberiksi väitetyn Ranta-Reinon kämpästä löytyi kuulemma suomen kielen oppikirja. Ehkä Unabomber oli valokuvista nähnyt Suomen olevan täynnä omia kaksoisolentojaan ja päättänyt muuttaa Sörkkaan. Suomen kielen opinnoista on taatusti riittänyt lause Öörgh! Anna markka!

Anarkistien syyllistäminen tällaisten ihmisten takia ei voi olla oikein koska päästäviirausporukkaa on kaikissa poliittisissa ryhmissä. Esimerkiksi vuosisadan vaihteessa terrorismia harrastivat eniten isänmaalliset ihmiset. Helsingissä on puistokin terroristi Schaumannin palvomiseksi. Ehkä tässä puistossa Unabomberin kaksoisolennot harrastavat “kumoustoimintaa” ja kumoaminen on kiitettävän innokasta.

Kun Schaumannin namukkaana pitämä tipu ei kansallissankariterroristin kanssa suostunut nussimaan meni mainittu valopää ja posautti kuvernööri Bobrikovin hengiltä. Poliisi vangitsi silmänräpäyksessä Sibeliuksen kavereineen ja syytti näitä “aiheettomasta ilonpidosta ravintolassa.” Mieleen tulee heti Tampereen apulaispoliisikomentaja Sarjasen lausunto: “sekoilijat dokaavat ja bailaavat ja potkivat kaikkea eteen tulevaa.”

Tsaarinajan Helsingissä toimi terroristiorganisaatio nimeltä “verikoirat” joka tapasi ampua poliisiparkoja öisin selkään koska nämä muka olivat ryssien kavereita. Sibeliusta ei kuitenkaan onneksi hakattu putkassa “sivarihinttinä” vaikka syytä olisi varmaan ollut. Alijohtaja Sibelius pääsi kavereineen vapaaksi huomauttamalla että heillä on joka päivä ravintolassa aiheeton ilonpito täysin riippumatta onko joku turhanaikainen kuvernööri ammuttu vai ei! Säveltäjä Einar Englund tunnusti kysyneensä Sibeliukselta kansallisuusaatteen merkityksestä. Satasen setelissä kummitteleva kansallissankari tunnusti silmänräpäyksessä että “se kansallisaate ole sitä vain että pite olla joku syy juoda alkkohooli! “

Tampereen tapahtumat osoittavat että laillisella yhteiskuntajärjestyksellä on taas vihollisia. Piiloanarkistit juonittelevat salaisten agenttien lailla. Kännykän käyttöä on väitetty tuntomerkiksi. Maxwell Smartkin puhuu kenkäänsä. Valeanarkistit kuitenkin eivät välttämättä salaa valevakaumustaan vaan julistavat sitä innoissaan. Kansainvälisesti tunnettu uskonnollinen huijari Osho eli Srii Bhagavad Rajshneesh oli varakkaaseen perheeseen syntynyt hemmo joka jo murkkuiässä diagnosoitiin mielisairaaksi. Jehu löysi varman parannuskeinon maanisdepressiiviseen mielitautiin ja pian rauhoittavia ja ilokaasua vetänyt guru tapasi koikkeloida kirkuen: “Vittu kun huumeiden käyttö on hauskaa! Kun vetää huumeita niin ei edes tartte kuvitella että on valaistunut! Vitun Krisnamurtin tarttee kuvitella hahhahhahhah!

Osho tapasi usein kerskailla olevansa nussinut useampia naisia kuin kukaan mies historian kuluessa. Ilmeisesti määrä on panemisessa korvannut laadun koska naiset valittavat huumeita vetävän miljonääriseksigurun saavuttavan nirvanansa uskonnollisella metodilla nimeltä “pisto, kasto ja ravistus”. Valeanarkisti oli siis niin innokas pomminheittäjä että sytytyslanka oli liian lyhyt tai niin innostunut revolverisankari että veti puolessa sekunnissa kuin Villin Lännen Sankarit. Lisäksi hemmo raukkamaisella lailla haukkui itseään Krisnamurtia jolle minä annan arvoa.

Krisnamurtin luona asuvan kaverini mukaan “Kissamurri” oli liian tyhmä kuvitellakseen valaistumisesta yhtään mitään koska katsoi telkkarista lännenfilmejä. Tiedustelinkin kaverini kanssa siitä kuvitteleeko “Kissamurri” olevansa lännenfilmin tarinan sankari vai roisto. Ehkä Jiddulle oli tärkeintä se että kaikki vain “vetävät” puolessa sekunnissa kuin Osho ikään! Minunkin piti vuonna 1981 tavata Krisnamurti keskustellakseni lännenfilmien katselun merkityksestä uskonnolliselle elämälle mutta jehu oli juuri lähtenyt Sveitsiin. Joka tapauksessa soitin Krisnamurtiopiston olohuoneen flyygelillä Bachin G-duuri toccatsi lausuen väräjävällä äänellä:

Kitkun kitkun Kissamurri

oletpas aika turrimurri!

Krisnamurtin ura oli vastakkainen Oshon uralle. Teosofit yrittivät tehdä nuoresta Krisnamurtista uutta maailmanopettajaa. Krisnamurti vieraili “Kuningasten Kuninkaan” filmauspaikalla oppiakseen kuinka kristukset saarnaavat maksaville katsojille. Valokuvassa “Kristusta esittävä transvestiitti” H.B. Warner, ohjaaja Cecil DeMille ja Krisnamurti poseeraavat. Krisnamurti lähti sitten litomaan koska kuulemma “kolme vapahtajaa on liikaa.” Pian näyttelijä John Barrymore ehdotti kännipäin Krisnamurtille että tehtäisiin filmi jossa Kissamurri näyttelee Shakjamuni Buddhaa ja John itse Buddhan opetuslapsi Anandaa. Onneksi rahaa filmihankkeeseen ei tullut. Olisi taatusti herättänyt pahennusta jos filmillä Buddha olisi koko ajan katsellut lännenfilmejä ja etevin opetuslapsikin olisi ollut kännissä kuin apina. Lisäksi filmitähtiin tutustunut Kissamurri valitti että ei saa kädestään pesemälläkään Norma Talmagen tuoksua.

20-luvulla teosofi Federico Tinico kaappasi vallan Costa Ricassa ja julisti krisnamurtilaisuuden valtiouskonnoksi. Kymmenen colonin seteliin pantiin Kissamurriparan kuva. Vastaiskuna katolisen papin johtama iskuryhmä poltti teosofien temppelin. Teosofiprofessori Julio Acosta taas keräsi muutaman peonin vallankumousarmeijan taistellakseen demokratian puolesta tyranniaa vastaan ja järjesti kaappauksensa onnistuttua “vaalit” joissa hänen “valittiin” presidentiksi edistämään Krisnamurtin neroutta “demokraattisin” keinoin. Costa Rican tapahtumista Kissamurri oli “huvittunut” mutta hajotti heti maailmanlaajuisen järjestönsä julistaen julkisesti “totuus on poluton maa.” Yrjö Kallinen oli ihan paikan päällä kuuntelemassa tapahtumaa!

Krisnamurti keskusteli tämän jälkeen henkisistä asioista esimerkiksi kalifornialaisen puiston nurmikolla porukassa jossa intialaiset keittelivät kasvisruokaa kun taas libertaarisen sosialismin kannattajat Bertrand Russel, Charlie Chaplin ja Aldous Huxley keskustelivat politiikasta Paulette Goddardin, Greta Garbon ja Christopher Isherwoodin kaltaisten tähtien kanssa enemmän ja vähemmän Rantareinon näköisinä.

Yhtäkkiä porukkaa osoittaa “Tampereen malliin” poliisi revolverilla sanoen: “osaako kukaan teistä lukea.” Alijohtaja Huxleyn sanottua poliisille että tuossa ovat tunnetut filmitähdet Chaplin ja Garbo suuttui poliisi silmittömästi koska “oli nähnyt kaikki filmit ja ei oo yhtään näköisiä.” Tampereen tapahtumien esikatselmuksessa meinasivat niin “sivarit” kuin “hintit” saada pampusta.

Kaverini kysyessä Krisnamurtilta menisikö Neuvostoliittoon puhumaan oli vastaus “ooksä tyhmä? Sehän on diktatuuri. Ei ne mua ota.” Kissamurrin poliittinen vakaumus oli siis saavuttanut lopulta melko tervehenkisen tason. Ehkä kaveri oli jonkinlainen piiloanarkisti.

Tampereen tapahtumat ovat sikäli hyvä asia että anarkistien vakaumus joudutaan aina punnitsemaan elävässä elämässä. Liiat fanaatikot mankeloidaan ja pahimmat idealistit ristiinnaulitaan ja loppujen lopuksi Sauluksestakin tulee Paulus. Kun anarkismi esitetään koulukirjoissa oppinajossa tehdään mitä huvittaa on jo Suomessakin ilmennyt taipumusta puhua A-olutta juovista A-luokan anarkisteista, B-luokan keskikalja-anarkisteista, kiljuanarkisteista ja antabusanarkisteista joille on ommeltu A-kapseli perseeseen. Oshon ja Mellerin esimerkit osoittavat todeksi sanonnan “hyvä paimen panee henkensä lampaiden edestä mutta paha paimen panee lampaita henkensä edestä.” Uskovaisten Siitoimena tunnettu Mellerihän jäi kiinni naispuolisten opetuslasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta puolustautui väittämällä naisparkoja Neuvostoliiton salaisiksi agenteiksi!

Ennen lopullista maailmanvallankumousta anarkistien täytyy tulla esille komeroistaan. Anarkismin uskontunnustus tehdään elävässä elämässä eikä kristuksiksi haluavilla tule olemaan helppoa. Entisen Neuvostoliitonkin rahoittamat agentit puhuvat kännyköihinsä ja ulkomaalaisen näköiset ne vasta agentteja ovatkin. Jostain syystä Sörkka näkyy olevan paikka jossa Unabomberin näköiset anarkoterroristit suunnittelevat katalia hirmutekojaan satapäisinä laumoina. Kumous on siis lähempänä kuin kukaan uskaltaa odottaa.

Ari Vakkilainen

Advertisements