Syndikalistinen Solidaarisuus-järjestö järjesti kolmannen kerran itsenäisyyspäivänä “Kansan kuokkavierasjuhlat”. Mielenosoitus järjestetään aina Linnanjuhlien aikana Presidentinlinnan edustalla, koska sinne on tuolloin kokoontunut koko Suomen poliittinen ja taloudellinen eliitti juhlimaan kansan rahoilla, samaan aikaan kun köyhillä ei todellakaan ole aihetta juhlaan. Tänä vuonna oli mielenosoituksen teemoiksi valittu “Perusturvan, 30 tunnin työviikon ja lähidemokratian puolesta ylikansallisten markkinavoimien valtaa vastaan”. Erityisinä huomion aiheina olivat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien toimeentulon turvaaminen, järjetön asuntopolitiikka (sosiaalista asuntorakentamista leikataan taas ensi vuonna, vaikka yksin Helsingissä jonottaa 30 000 ihmistä kaupungin kämppää ja heistä vain 5500:lle löytyy sellainen vuosittain) sekä sittemmin onneksi lopullisesti haudattu MAI-sopimus, joka olisi toteutuessaan antanut ylikansallisille suuryrityksille oikeuden julistaa kaikki työsuojelu-, ympäristönsuojelu- ja kuluttajansuojalait “vapaan kilpailun esteiksi” ja vaatia niistä valtioilta tähtitieteellisiä korvauksia (Ennen kuin aletaan kauhistella “kansallisvaltioiden alasajoa”, kannattaa muistaa että juuri valtioiden kesken koko MAI-sopimusta valmisteltiinkin. Valtiot eivät todellakaan ole “antamassa pois” omaa valtaansa, vaan siirtämässä sitä entistä enemmän kansalaisilta hallitsevalle eliitille). Mielenosoituksen teemat oli valittu siksi, että ne kaikki ovat ilmentymiä yhdestä ja samasta tosiasiasta: siitä että valta on Suomessa, niin kuin kaikissa muissakin valtioissa, pienellä taloudellisella ja poliittisella eliitillä, eikä todellisesta demokratiasta ole tietoakaan.

Kuokkavierasjuhlat keräsivät jälleen uuden ennätyksen, noin 500 osanottajaa. Kauppatorille marssittiin tuttuun tapaan Aleksis Kiven patsaalta, Rautatientorilta, äänekkäänä kulkueena. Punamustat liput ja banderollit liehuivat komeasti. Mellakkapoliiseja kukaan ei edes yrittänyt laskea. Pitkälti toista sataa heitä varmasti oli, sillä osa oli koko ajan Jouhan joukkojenkuljetusautoissa reservissä. Kytät onnistuivat näin tekemään kaikille läsnäolijoille harvinaisen selväksi kuinka tärkeää hallitsevan eliitin suojelu poliisille on.

Jopa valtamediakin ihmetteli molempia iltapäivälehtiä myöten poliisien määrää ja varustusta. Muutamilla kananmunilla poliisiautoja toki demon aikana koristeltiin, jottei kyttien olisi tarvinnut itseään aivan statisteiksi tuntea. EU-lippukin poltettiin mielenosoituksen kuluessa. Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmä piti huolta ilmaisen sopan jaosta.

Kuokkavierasjuhliin osallistui mitä erilaisimpia ihmisiä. Sana oli viimevuotiseen tapaan vapaa kaikille ja puheenvuoron käyttivät Solidaarisuuden edustajan lisäksi mm. Tornion työttömienyhdistyksen edustaja, Muutos 99-liikkeen edustaja, Sosialistiliiton (ent. Kommunistinuoret) edustaja, Anarkofeministiliitto Pepin edustaja, jonkun kristillisen puljun edustaja sekä monet yksityiset kansalaiset. Myös Vasemmistoryhmän kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä kävi (Solidaarisuuden yhä myös parlamentaariseen vaikuttamiseen uskovien tahojen kutsumana) mielenosoituksessa puhumassa ennen Linnan juhliin menoaan ( ! ). Hän joutui kuitenkin keski-ikäisten työttömien pilkkahuutojen (mm. “Perseennuolija!” ja “Ahtisaari odottaa! “) kohteeksi kaksinaamaisen menettelynsä vuoksi.

Puheiden lisäksi demossa luonnollisestikin myös huudettiin runsaasti. “Valta kansalle” oli jälleen suosituin iskulause. Erityisen kiivaaksi huutelu yltyi ylioppilaiden “isänmaallisen soihtukulkueen” laahustaessa mellakkapoliisien rivistön takaa ohi.

Ensi vuonna taas uudestaan!

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #25 (1/99).

Advertisements