8.1.1998 satakaksikymmentä Confédération Paysannen, Ranskan toiseksi suurimman maanviljelijöiden liiton, jäsentä meni Novartiksen tehtaaseen/varastoon Ranskan Neraciin ja tuhosi 5 tonnia geneettisesti muunneltuja maissinsiemeniä kastelemalla ne. Alla on aktioon osallistuneen Jose Boven oikeudelle 3.2. antama selostus tekonsa syistä.

Olen tänään tässä oikeussalissa yhdessä Rene Rieselin ja Francis Rouxin kanssa syytettynä teosta, joka on lain mukaan vakava rikos. Tämä epäilty rikos on: geenimanipuloitua maissia sisältävien säkkien tuhoaminen. Tässä on tosiaan kysymys vakavasta asiasta ja siksi otan täyden vastuun teostani. En aio piiloutua anonyymin kollektiivisen vastuun taakse. Confederation Paysannen ammattiyhdistysaktiivina uskon jokaisen kykyyn toimia yksilönä. Meidän ammattiliitossamme ei ole sijaa hierarkkiselle vastuulle. Jokainen liiton jäsen näyttelee pääosaa omassa tulevaisuudessa ja on täysin omistautunut tähän. Liittomme voima perustuu tähän vapaiden yksilöiden päättäväiseen mobilisointiin. Yksilöiden, jotka hyväksyvät kaikki tekojensa seuraukset ja ovat täysin tietoisia niiden motiivista. Kyllä, minä osallistuin 8. tammikuuta Novertin viljasiiloon, Neraciin varastoidun geenimanipuloidun maissin tuhoamiseen (ja ainoa asia mitä kadun on se, etten kyennyt tuhoamaan enempää sitä). Tiedän että syyllistyin tällä toiminnallani laittomuuksiin. Mutta se oli välttämätöntä eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa. Tapa jolla geneettisesti muunnellut maataloustuotteet työnnetään Euroopan maiden markkinoille ei jättänyt meille mitään muuta vaihtoehtoa. Milloin on käyty julkista keskustelua geneettisesti muunnelluista organismeista? Milloin on kysytty viljelijöiltä ja kuluttajilta mitä he asiasta ajattelevat? Ei koskaan.

Päätös on tehty World Trade Organisationin tasolla ja valtiokoneisto mukautuu markkinavoimien lainalaisuuksiin. WTO sanelee omat lakinsa kaupan esteiden avaamisessa. Pakko tuoda kasvuhormoneilla kasvatettua lihaa Yhdysvalloista on hyvä esimerkki tästä. WTO:n johtoryhmä, maailmankaupan todellinen poliisi, päättää mikä on “hyväksi” kummallekin maalle ja niiden kansoille, ilman konsultointia tai valitusoikeutta. Maat tai ryhmät, jotka kieltäytyvät tuomasta kasvuhormoneilla kasvatettua lihaa tai geneettisesti muunneltuja tuotteita täytyy todistaa niiden olevan vaarallisia, eikä toisinpäin! Codex Alimentaris, ylikansallisten suuryritysten sanelema normi, on aina paikalla määräämässä pelin säännöt!

Miksi kieltäytyä jostakin mikä esitetään “edistyksenä”? Siinä ei ole kyse vanhanaikaisuudesta eikä “vanhojen hyvien aikojen” kaipuusta. Siinä on kyse huolesta tulevaisuudesta ja halusta omata sananvaltaa tulevaisuuden kehitykseen. En vastusta tieteellistä tutkimustyötä. Mielestäni olisi harhautunutta ja vahingollista yrittää pitää sitä ohjaksissa. Mutta en kuitenkaan ole sitä mieltä että jokainen tutkimustulosten käytännön sovellutus on välttämättä toivottava inhimillisellä, yhteiskunnallisella tai ekologisella tasolla.

Tämänhetkisessä keskustelussa kloonauksesta on kyse samasta asiasta kuin geneettistä muuntelua koskevassa keskustelussa. Onko kaikki mikä on mahdollista tosiaan myös toivottavaa ja hyödyllistä ihmisille?

Tänäpäivänä ei kukaan älykäs henkilö voi väittää että geneettisesti muunneltu maissi on esimerkki edistyksestä, sen enempää maatalouden kuin kansantaloudenkaan osalta. Geenimanipuloidun maissin tuomat huolenaiheet sen sijaan ovat tärkeitä kysymyksiä niin ihmisten terveyden kuin luonnonkin kannalta. Novartis’s Bt -maissi on yhdistetty moninaisiin pitkän aikavälin riskeihin kolmen käyttöön otetun geenin vuoksi. Jopa Novertisin toimitusjohtaja myöntää ettei “nollariskiä” yksinkertaisesti ole olemassa. Onko tämä voimattomuuden tunnustamista vai tapa vetäytyä tulevaisuudessa vastuussa mahdollisten ongelmien ilmaantuessa? Ongelmat joita tänään ilmenee tiettyjen maatalouskäytäntöjen suhteen (kuten eläinperäiset rehut, vaikutukset mehiläispopulaatioihin jne.) vain vahvistavat varovaisuuttamme taikurin oppipoikien kanssa tekemisissä ollessamme. Suurin vaara mikä geenimanipuloidun maissin, samoin kuin kaikkien muidenkin geneettisesti muunneltujen tuotteiden käytössä piilee on mahdottomuus arvioida käytön pitkäaikaisvaikutuksia ja seurata niiden vaikutusta ympäristöön, eläimiin ja ihmisiin.

Geenimanipuloitua ja manipuloimatonta ruokaa ei erotella toisistaan millään tavalla. Esimerkiksi minipuloimaton ja geenimanipuloitu soija saapuvat Ranskaan itse asiassa sekoitettuina. Jäljelle ei ole jätetty mitään valinnan mahdollisuutta sen enempää tuottajille (joihin itse kuulun) kuin kuluttajillekaan (joihin me kaikki kuulumme). Mitä tapahtuu Ranskan AOC-merkille, joka kertoo tuotteen alkuperän ja muille laatuun liittyville merkeille? Mitä takeita voimme antaa niille, joiden väitämme syövän terveellisiä tuotteita? Tällainen toimintakulttuuri muodostaa uhan myös viljelijöiden tulevaisuudelle. Jo joidenkin vuosikymmenten ajan on tehotuotanto toiminut viljelijöiden orjuuttajana. Viljelijä on muuttunut tuottajasta joksikin jota riistetään ja jolla ei enää ole päätäntävaltaa siihen kuinka hän hoitaa maataan. Viimeisten 15 vuoden aikana on kuitenkin ollut Confederation Paysanne jäsenten keskuudessa käynnissä todellinen vallankumous. He ovat taas toteuttaneet käytännössä sitä toisenlaista maataloutta. Tänä päivänä yhä useammat ja useammat viljelijät esittävät vaatimuksia viljelijöiden hallussa olevasta maataloudesta. Autonomisemmasta, taloudellisemmasta sekä ympäristö-, työllisyys- ja aluepoliittiset näkökohdat yhdistävästä. Meillä on edessämme aito yhteiskunnallinen valinnanmahdollisuus – joko me hyväksymme intensiivisen tuotannon ja viljelijöiden määrän valtavan vähenemisen, ajatellen ainoastaan maailman- markkinoiden etua, tai luomme viljelijöiden maatalouden, josta hyötyvät kaikki. Geenimaissi symboloi myös sen tyyppistä maatalouskulttuuria ja yhteiskuntaa, jota kieltäydyn hyväksymästä. Geenimanipuloitu maissi on puhtaasti sellaisen teknologian tuote, jossa keinoista tulee päämäärä. Rahan valta sysää syrjään poliittiset valinnan mahdollisuudet.

Maatalous on täydellinen esimerkki tällaisesta logiikasta, joka tunkeutuu jokaiselle ruuantuotannon alueelle. Maataloustuotannosta on tullut maatalousteollisuutta. Pieniä osuuskuntia muodostavien viljelijöiden tilalle ovat tulleet yhtiöt, jotka rationalisoivat tuotantojärjestelmänsä mahdollisimman suuria voittoja silmälläpitäen. 1920-luvulta lähtien on kaikki maissi USA:ssa ollut risteytysten tulosta, kaikkien viljelijöiden pakottamiseksi ostamaan siemenet trustin kautta. Trustit yhdistyivät voidakseen investoida uuteen teknologiaan, joka mahdollistaisi niille uusien voittojen saamisen.

Novartis, maailman johtava farmaseutiikan tuottaja, investoi miljardeja pysyäkseen numero ykkösenä: se myy siemeniä, rohdoksia, tuholaismyrkkyjä ja lääkkeitä. Mutta kilpailu on kovaa ja viime viikolla tapahtuneen kahden pääkilpailijan yhdistymisen tuloksena yhtiö on julkistanut suunnitelman 2000 työntekijän irtisanomisesta vakuuttaakseen osakkeenomistajat yhtiön voitollisuudesta.

Tällaista logiikkaako me haluamme? Ei, hylkään tämän tien, jonka päässä on tilanne, jossa talouden tehtävänä ei ole tyydyttää tarpeita, vaan tuottaa pelkän tuottamisen vuoksi, vailla mitään yhteyttä yksilöiden etuihin tai yhteiskunnan kokonaisetuun. Tarvitsemmeko geenimanipuloitua maissia Euroopassa? Emme, vuonna 1997 maissintuotanto nousi jälleen kerran. Sitä pursuaa ulos siiloista. Euroopan Unionin täytyy varastoida ylijäämä. Ja ketkä tämän kaiken joutuvat maksamaan – kansalaiset. Kuka tarvitsee näitä uusia siemeniä? Ei kukaan – ainoastaan Novartis, joka haluaa saada vastinetta investoinneilleen ja pysyä maailman johtavana farmaseutiikan tuottajana! Tuhoamalla geenimanipuloidun maissin siemeniä 8. tammikuuta Novartisin tehtaassa Neracissa halusimme tuoda valokeilaan tämän lyhytnäköisen logiikan. Demokraattista keskustelua aiheesta ei yksinkertaisesti ole. Yhtiöiden ja itsenäisten valtioiden organisoima hiljaisuuden salaliitto on ainoa vallitseva logiikka. Aivan kuten HIV-viruksen saastuttaman veren tai hullun lehmän taudin tapauksessa, yleisöä ei saa tehdä levottomaksi. Kaiken pitää saada antaa jatkua hiljaisuudessa.

Tullessani tänään eteenne olen tietoinen siitä että toimintani on ollut ristiriidassa sellaisen lain kanssa, joka haluaa kansalaisten tyytyvän vain laittamaan äänestyslipun uurnaan joka kuudes vuosi.

Mutta tällä lailla ei ratkaista sosiaalisia eikä taloudellisia ongelmia; päinvastoin. Sen aktion kautta, jonka teimme ja josta saamme tuomion, annoimme alkusysäyksen laajalle kansalaisliikkeelle, joka hylkää geenimanipuloitujen elintarvikkeiden käytön ihmis- ja eläinravinnoksi. Tällaiset aktiot loppuvat kun tälle mielipuoliselle logiikalle tulee loppu. Tämä aktio oli kaikesta huolimatta laiton, mutta otan vastuun siitä, koska se oli oikeutettu. En vaadi lempeyttä vaan oikeutta. Joko me olemme toimineet kaikkien eduksi ja te vapautatte meidät tai sitten me olemme ravistelleet systeemiä ja te tuomitsette meidät.

Jose Bove

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #24 (1/98) -lehdessä.