Käräjäoikeus antoi lopulta 18.6. päätöksen “suuressa terroristioikeudenkäynnissä”, jossa noin 40:tä kansalaisaktivistia syytettiin lähinnä sellaisista rikoksista kuin mielenosoitukseen osallistuminen ja “herjaavien” lentolehtisten levittäminen. Tällaisten asioiden vatvominen vei kolme koko päivän kestänyttä oikeusistuntoa ennen taas kerran lykätyn päätöksen antamista.

Tuomiot olivat aika lailla odotusten mukaiset, kun ajattelee että koko prosessi lähti liikkeelle sisäministeri Enestamin käskystä panna eläinoikeusaktivistit ja “muut ääriliikket” . Stocmannin turkisosastolle kahliutuneet turkisten vastaiset mielenosoittajat tuomittiin 40 päivän ehdollisiin vankeusrangaistuksiin “kotirauhan rikkomisesta”. Se, että laissa annetaan yksiselitteisesti ymmärtää kotirauhan koskevan todellakin ainoastaan ihmisten koteja, ei tietenkään mitenkään haitannut. Eduskuntatalon lehterillä pidettyyn metsämielenosoitukseen osallistuneet aktivistit tuomittiin 30 päivän ehdollisiin vankeustuomioihin “julkisen kotirauhan rikkomisesta”, eli banderollin pitelemisestä, lentolehtisten heittämisestä alas istuntosaliin ja iskulauseiden huutamisesta. Kesällä 96 Helsingin Kauppatorilla turkisten vastaisia lentolehtisiä jakaneet ja turkisten vastaisia iskulauseita huutaneet aktivistit saivat 10 päivän ehdollisen vankeustuomion “ilkivallasta”, so. torilla metelöinnistä.

Käräjäoikeus ei kuitenkaan uskaltanut lopulta lähteä tuomitsemaan pelkästä kirjallisten tuotosten laatimisesta tai levittämisestä. Niinpä naurettavat syytteet Stockmannin herjauksesta (herjaaviksi väitettiin lauseita “Stockmann on osa turkisteollisuutta”, “Stockmann tukee raatokauppaa” ja “Turkis on itsekkään ihmisen verinen valinta”) kaatuivat. Myöskään kyseisen lentolehtistekstin sisältävien internetsivujen avaaminen ei oikeuden mukaan ollut “ilkivaltaa”. Syyttäjä Eija Velitski oli ennen tuomion antamista ollut asianajaja Salon mukaan aivan varma, että ainakin “julkisesta kehottamisesta rikokseen” syytetty Kapinatyöläisen toimittaja tullaan tuomitsemaan. Kehotukseksi rikokseen katsottuja kohtia oli Kapinatyöläisen numerossa 19 julkaistussa “Kätevää sabotaasia” – artikkelissa (tai oikeammin “Mitä sabotaasi on?” -artikkelin kainalojutussa) syyttäjän mukaan neljä. Yhden osalta syyte perustui väärään sitaattiin ja kolme muuta “rikosta”, joihin kehotettiin olivat vessan vesihanan auki jättäminen, faksin tukkiminen pitkän viestin lähettämisellä sekä pahanhajuisen nesteen kaataminen jonkin vastustettavan firman postiluukusta. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen.

Oikeudessa tuomittiin siis ainoastaan ne, jotka olivat “tehneet” jotakin konkreettista, vaikkapa vain osoittaneet rauhallisesti mieltään. Heistä ei ilmeisesti uskottu voivan tulla sananvapauden marttyyreitä. Valtion sananvapauskäsityksen mukaan iskulauseen sisältävän banderollin piteleminen tai saman iskulauseen huutaminen ei nähtävästi ole “sananvapauden harjoittamista”, vaikka saman iskulauseen sanominen kirjoituksessa tai poliittisessa puheessa olisikin.

Kapinatyöläiseen kohdistetun syytteen hylkääminen on siinä mielessä yllättävää että valtiokoneisto ehti rikkoa omia lakejaan myös sen syytteen ajamisessa. Kapinatyöläisen toimittajan ilmaisen oikeusavustajan huomautettua että sananvapauslain piiriin kuuluvan syytteen voi nostaa ainoastaan oikeusministeriön määräyksestä, Velitski yritti ensin selittää että OM:n hallitusneuvos Jarmo Törnblom olisi puhelimitse siunannut hänen menettelynsä. Puhelintiedustelu osoitti väitteen valheeksi. Oikeusavustajan valitettua asiasta oikeusministeriöön se antoi syyttäjälle jälkikäteen kehotuksen syytteen nostamisesta Kapinatyöläisen toimittajaa vastaan. Syyttäjä tosin ei noudattanut kehotusta, vaan jatkoi saman laittomasti nostetun syytteen pohjalta.

Oikeudenkäynnin kaikki naurettavuudet huomioon ottaen olisi luullut valtiokoneiston olevan tyytyväinen saatuihin, kadunmiehen näkökulmasta täysin käsittämättömiin tuomioihin. Velitsi on kuitenkin (tuomittujen ohella) valittanut tuomioista hovioikeuteen. Sen lisäksi että vaatii kaikkia syytteistä vapautettuja tuomituiksi hän vaatii myös kaikkia annettuja tuomioita korotettaviksi! Mikäköhän olisi nyky-Suomessa riittävän kova tuomio väkivallattomaan mielenosoitukseen osallistumisesta? Kaksi vuotta ehdotonta vankeutta?

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #23 (2/97) -lehdessä.

Advertisements