Kevään aikana Valko-Venäjällä ihmiset ovat lähteneet kaduille vastustamaan työttömiin kohdistuvaa pakkolakia. Lakiin sisältyy, että jokaisen ihmisen, joka ei ole ollut töissä kuuteen kuukauteen vuodesta, on maksettava vero valtiolle julkisen terveydenhuollon ja koulutuksen tukemiseksi. Maksettava rahamäärä on monille suuri, noin 180 euroa vuodessa, keskimääräisen palkan ollessa 200–300 euron välillä alueesta riippuen. Tämä maksu on määrätty siis heille, jotka ovat rekisteröityneet työttömiksi ja siis saavat nöyryyttävän noin 11 euron kuukausityöttömyystuen. Rahasumma on noin 15 prosenttia siitä, mitä minimissään tarvitaan elämiseen Valko-Venäjällä.

Lain allekirjoitti diktaattori Lukashenko vuonna 2015, mutta se alkoi aiheuttaa ongelmia ihmisille vasta vuoden 2017 alkupuolella. Tuhannet lähtivät kaduille Minskissä, Brestissä, Gomelissa ja monissa muissa pikkukaupungeissa ympäri maata osoittaakseen tyytymättömyytensä lakia ja tämänhetkistä hallintoa kohtaan. Virallisella oppositiolla näytti olevan vain vähän vaikutusta protesteihin. Sen sijaan ihmiset, joilla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta politiikasta, ovat järjestäytyneet yhdessä. Valtion sortotoimenpiteet ovat koskeneet satoja, mukaan lukien  lukuisten anarkistien toiminnan tukahduttamisen.

Laki loisista

Valko-Venäjän hallitus alkoi vuoden 2010 vaalien tienoilla puhua ”yhteiskunnan loiseläjistä”. Ideana se ei ollut tälle hallinnolle uusi – aikaisemmin Neuvostoliitossa ihmisiä, jotka eivät olleet virallisesti töissä, uhkasivat syytöstoimenpiteet. Valko-Venäjän hallitus jatkaa samaa politiikkaa. Lukashenko haluaa rangaista niitä, jotka eivät ole töissä tai jotka ovat töissä, mutteivät maksa veroja. Pikkuhiljaa useiden ministeriöiden kautta ajatus kristallisoitui laiksi. Se esiteltiin Lukashenkolle, joka allekirjoitti sen innokkaasti.

Vuonna 2015 tyytymättömyys ei vielä muuttunut todelliseksi protestiksi. Laki luvattiin saattaa voimaan vasta vuonna 2017, ja monet odottivat, että hallitus perääntyisi asian suhteen. Sen sijaan vuoden 2016 lopussa ja vuoden 2017 alkupuolella ihmiset alkoivat saada postitse kirjeitä, joissa vaadittiin vastaanottajia maksamaan valtiolle vero heidän taloudellisen epäaktiivisuutensa tähden. Tämä kosketti monia ihmisiä. Valtion virallisten tiedotusvälineiden mukaan laki koskee lähes puolta miljoonaa ihmistä – työssä oleva ihmismäärä on viisi miljoonaa ihmistä. Veron maksamisen voisi välttää menemällä hallituksen komission eteen selittämään omaa huonoa taloudellista tilannetta. Toinen vaihtoehto on rangaistus: maksukyvytön henkilö voidaan tuomita 15 päiväksi pakkotyöhön tai maksamaan sakko yhdessä veron kanssa.Protestit leviävät

Ensimmäinen marssi lakia vastaan tapahtui 17. helmikuuta Minskissä. Noin 2000 ihmistä kerääntyi mielenosoitukseen, jolle viranomaiset eivät olleet antaneet lupaa. Symbolinen marssi kesti palatsilta parlamenttitalolle, minkä jälkeen järjestävät oppositiotahot käskivät ihmisiä menemään kotiin ja tulemaan taas takaisin kuukauden päästä, antaen Lukashenkolle aikaa lain peruuttamiseen.

Yksi järjestäytyneimmistä ja kovaäänisimmistä ryhmistä mielenosoituksen aikana olivat anarkistit. Poliisi hyökkäsikin heidän kimppuunsa pian mielenilmauksen jälkeen yrittäen tehdä kiinniottoja, mutta epäonnistui tässä muiden osallistujien tukiessa anarkisteja ja tehdessä vastarintaa poliisille.

Tämän jälkeen tuhannet osoittivat mieltä Gomelissa ja Brestissä, ja myöhemmin protestit ovat levinneet myös pienempiin kaupunkeihin ympäri maata. Brestissä pieni ryhmä anarkisteja otti mielenosoituksen haltuunsa oppositiolta, joka yritti järjestää kokouksen paikallisen kaupunginjohtajan kanssa. Sen sijaan ihmiset valtasivat katuja ja kulkivat protestihuutojen siivittäminä kaupungin halki.  Brestin marssin menestyksen jälkeen useita anarkisteja pidätettiin kotoaan ja tuomittiin viideksi päiväksi vankilaan.

Protestien paineen alla Lukashenkon oli pakko perääntyä. Hän ilmoitti jäädyttävänsä lain virallisesti vuoteen 2017 ja palauttavansa rahat niille, jotka olivat jo maksaneet veron, mutta vain, jos he olivat sillä hetkellä töissä tai löytäisivät työtä vuoden 2017 aikana. Tämä ei estänyt protestoijia. He ryhtyivät lain peruuttamisen lisäksi vaatimaan myös Lukashenkon ja hänen hallituksensa eläkkeelle siirtymistä.

Hallituksen informaatiosota

Maaliskuun puolella Valko-Venäjän valtiollinen televisio julkaisi propagandistisen elokuvan, jossa kuvattiin protestiliikkeen jakautuneen kahteen osaan: niihin, joihin laki aidosti vaikutti ja jotka ansaitsivat myötätunnon, ja niihin, jotka olivat pelkkiä provokaattoreita. Valtion televisio osoitti näiden ”provokaattoreiden” olevan niitä, jotka aikoivat luoda alueelle toisen Maidanin ja tuhota valtion vakauden. Elokuva selittää, että anarkistit ovat provokaattoreiden joukossa, ja tekee selväksi, ettei hallitus aio perääntyä protestoijien paineen alla, vaan sopeutumattomat tullaan alistamaan.

Lukashenko teki julkilausuman sanoen, että protestien sisällä on ”erityisiä” elementtejä, joilla on oma ohjelmansa, eivätkä he ole kiinnostuneita valkovenäläisten hyvinvoinnista. Tällä hän viittasi jälleen anarkisteihin ja oppositio-aktivisteihin. Ensimmäiset pidätykset tehtiin jo ennen kuin elokuva oli valmis. Brestissä otettiin useita kiinni ja monissa kaupungeissa mielenosoitukset päättyivät journalistien ja osallistujien vastaisiin syytösprosesseihin.

Jälleen 15.3. kolmessa isossa kaupungissa Minskissä, Mogilevissa ja Grodnossa tuhannet ihmiset lähtivät kaduille. Minskissä kolmisenkymmentä ihmistä kiinniotettiin mukaan lukien useita vierestä seuraajia, jotka olivat yrittäneet estää siviilipoliiseja pidättämästä anarkisteja. Päivän lopussa jotkut aktivistit oli hakattu niin pahasti, että poliisien oli pakko soittaa ambulanssi.

Maaliskuun 15. jälkeen alkoi hallitus täydellä teholla rakentaa uhkaavaa terrorin ilmapiiriä pommittaen yhteiskuntaa valheellisella informaatiolla kuten: ”autolastillinen räjähteitä tulossa Ukrainasta”,  ”kasoittain aseita takavarikoitu ratsioiden aikana”, tai ”vanha nationalistinen järjestö aikoi nousta kuolleista ja juonia mellakoita”. Poliisi meni jopa niin pitkälle, että he hakkeroivat kyseisen 1990-luvun nationalistijärjestö White Legionin entisen johtajan some-tilin ja alkoivat levittää kutsua liittyä mielenosoitukseen asein vallankumouksen aloittamiseksi. Nämä selkeät harhaanjohtamisyritykset onnistuivat vain kasvattamaan ihmisten vihaa Lukashenkon hallitusta kohtaan.

Lukashenko yritti pyyhkiä vastustajansa kartalta jakamalla heille lyhytaikaisia vankilatuomioita ennen mielenosoitusta. Näin moni liberaali ja nationalistinen aktivisti ja johtaja päätyi 10–15 päiväksi vankeuteen aikaisemmasta toiminnastaan. Myös yliopisto-opiskelijoita uhattiin erottaa, jos he ottaisivat osaa mielenosoituksiin. Uhkauksista tuli todellisuutta muutamien jo kertaalleen kiinniotettujen saadessa lähtöpassit yliopistolta. Maaliskuun 23., pari päivää ennen liberaaliopposition suunnittelemaa vuoden suurinta mielenilmausta, tekivät poliisit kotietsintöjä ympäriinsä pääasiassa tyhjiin asuntoihin. Kiinni otettiin niitä, joilla tiedettiin olevan kytköksiä anarkismiin. Mielenosoituspäivän koittaessa ennaltaehkäiseviä kiinniottoja oli jo satoja, kiinniotetuista 30-40 oli anarkisteja.

Poliisi oli valmistautunut 25. päivän mielenosoitusta varten kaikkien aikojen suurimpaan sorto-operaatioon ja mobilisoinut kaduille tuhansia mellakkapoliiseja valtavine asearsenaaleineen. Torin lähiympäristö oli piiritetty metroasemia myöten. Tästä huolimatta ihmiset uskaltautuivat kaduille. Kiinniottoja tapahtui satoja ennen demoa ja sen jälkeen, poliisi ei tehnyt tästä minkäänlaista raporttia, ja valtion televisio uutisoi kaiken olevan valtakunnassa hyvin. Sata ihmistä jäi odottamaan vankeuteen rangaistustoimenpiteitä.

Solidaarisuutta!

Lukashenko harjoittaa uhkarohkeaa politiikkaa. Tällä kertaa hän tunnustelee, kuinka pitkälle voi mennä; vuonna 2010 hänet eristettiin Euroopan poliittisista piireistä viideksi vuodeksi. Eurooppalaiset poliitikot ovat nyt ilmaisseet ”huolensa” maan tukahduttamistoimenpiteistä, mutta on erittäin luultavaa, että EU tulee jatkossakin sulkemaan silmänsä ja korvansa ihmisoikeusrikkomuksista eikä sanktioita Lukashenkoa vastaan tulla asettamaan.

Varattomien talouskriisi ja vaikeudet eivät tule loppumaan lähitulevaisuudessa. Todennäköisesti protestien määrä tulee vain kasvamaan. Tuhansien tavallisten ihmisten omistautuneisuus asialle on osoittanut, että he todella haluavat muutosta eivätkä pelkää tarttua toimeen.

Ihmisiä kutsutaan ympäri maailmaa tekemään solidaarisuusaktioita ja tuomaan näkyville sen, että hallituksemme tekevät yhteistyötä valkovenäläisen hirmuhallitsijan kanssa.

Kaikki tuki Valko-Venäjän anarkisteille ja muille ihmisille diktatuuria vastaan!!

Koonnut ja suomentanut ABC-Belarusin teksteistä Helsingin Anarkistinen musta risti.

Kirjoitus on julkaista alunperin Kapinatyöläinen #49 (1/179 -lehdessä.

Advertisements