Tämä on kansainvälisen Autonomisten vallankumouksellisten pohjoismaisten ryhmien liittouman (ARNA) evaluaatio Hampurin G20-kokousta edeltävistä, sen aikaisista ja jälkeisistä tapahtumista. ARNA oli mahdollistamassa kapinallisia päiviä Hampurissa heinäkuussa 2017. Meille G20:n vastustaminen on aina ollut järjestäytymis-, verkostoitumis-, keskustelu- ja liikkeen elävöittämisprosessi: prosessi, jossa luoda uusia läheisyyksiä paikallisesti ja kansainvälisesti sekä murtaa se teoreettinen, poliittinen ja sosiaalinen eristys, jossa olemme olleet joitakin vuosia. Liittoutumana olemme ottaneet osaa Hampurin tapahtumien suunnitteluun, valmisteluun, joidenkin aktioiden toteutukseen, mielenosoituksiin ja blokkeihin. Järjestimme myös bussikaravaanin Hampuriin.

Koko Hampuri vihaa G20:tä – koko Hampuri vihaa poliisia

Olemme vaikuttuneita paikallisten tuesta Hampurissa ja laajasta vihasta G20:tä kohtaan: katu kadulta ja kauppa kaupalta oli nähtävissä, että G20:n roistot eivät ole tervetulleita kaupunkiin. Vieläkin vaikuttavampi oli paikallinen liike infrastruktuureineen. Se pystyi järjestämään tapaamisia, juhlia ja kansainvälisiä kokouksia, jotka johtivat G20:een sekä nukkumapaikkoja, infopisteitä, liikkuvia ruokavaunuja, mielenosoituksia, lakitukea, ensiapua ja paljon muuta, huolimatta kaikesta poliisirepressiosta G20:tä ennen ja sen aikana. Repression takia massiivisia telttaleirejä ei saatu järjestettyä, mikä ironisesti merkitsi sitä, ettei poliisi oikeastaan pystynyt kontrolloimaan meitä. Emme siis joutuneet käyttämään suurinta osaa ajastamme leiripaikkojen puolustamiseen kuten aiemmissa kansainvälisissä kokoontumisissa. Siitä huolimatta yhteisen, keskeisen leiripaikan puute vaikeutti suunnitelmiamme keskustella ja järjestäytyä kansainvälisesti, ja se teki pohjoismaisesta rakenteesta vain osittain onnistuneen, sillä emme pystyneet kokoontumaan suurella massalla.

Hajauttamisen tehokkuus näkyi koko perjantain, kun tiesulut, sataman blokkaus, palavat barrikadit, sabotaasit ja muut aktiot synkronoituivat tuhoten haaveen rauhallisesta ja kiiltävästä G20-konferenssista rikkaille ja valtaapitäville. Poliisiväkivalta protesteja ennen ja niiden aikana sekä repressio laillisia leiripaikkoja kohtaan osoittivat, että itsepuolustus poliisia vastaan on ainoa vaihtoehto meille. Se osoitti myös, että meidän tulee olla älykkäämpiä kuin älykkäimmät poliisit: meidän tulee olla proaktiivisia, liikkuvia, ennakoimattomia ja toimia kollektiivisesti sellaisissa tilanteissa kuten ne, joita koimme Hampurissa.

Kollektiivinen ponnistus ja voimannäyttö

Liikkeenä meidän tulee olla tietoisia riskistä, että mellakoinnista voi tulla vain esteettinen fetissi, jossa taktiikkaa uusinnetaan näkemyksettömässä identiteetin uusintamisen ansassa. Meidän tavoitteemme on luoda suhteita ja läheisyyttä ja muuttaa sosiaalisia suhteita siten, että kapina tulee mahdolliseksi yhteiskunnallisella tasolla. Se ei välttämättä tarkoita isompia mellakoita tai aseistettua sisällissotaa vaan uusien suhteiden luomista ja tapahtumiin osallistuneiden elämän muuttumista. Se on vallankumouksellinen prosessi, jonka keskiössä on epäilemättä sirpaleinen ja epätäydellinen, mutta kasvava vastarinta normaliteettia, poliisia ja epätasa-arvoa vastaan, joita kohtaamme päivittäin.

Perjantain aktioiden aikana, niin päivällä kuin yölläkin, näimme että mellakkatilanteissa viha oli hajaantunutta eikä kaikilla osallistujilla ollut selkeitä poliittisia tavoitteita tai tarpeeksi kokemusta: jotkut satuttivat muita heittelemällä tavaraa kaukaa eturintaman takaa, ja lukuisia kertoja näimme ihmisiä juoksemassa päättömästi karkuun vielä kaukana tulevaa poliisia. Tämä aiheutti vaarallisia tilanteita, kun jotkut läheisryhmät huomasivat äkkiä olevansa yksin eivätkä pystyneet edes puolustamaan asemiaan. Jotkin tilanteet olisivat myös voineet olla inklusiivisempia pikemminkin kuin keskittyä yksittäisten kaljapullojen heittelyyn kaukana poliisilinjoista.

Halpojen autojen polttaminen ja joidenkin pikkukauppojen tyhjentäminen Schanzenissa antoi poliisille ja medialle helpon aseen meitä vastaan: välineen repressiolle, jonka olemme kaikki kokeneet Kairosta Tukholmaan ja Berkeleysta Kööpenhaminaan: sosiaalinen ja poliittinen eristys, jossa media ja poliitikot yrittävät eristää kapinalliset reformistisemmista ryhmistä ja jakaa meidät. Siitä huolimatta, vaikka osa mellakoinnista saattoikin vieraannuttaa joitakin tukijoitamme ja mahdollisia tulevia liittolaisiamme, meidän ei tulisi hyökätä niitä vastaan, jotka vaarantavat elämänsä kaduilla. Tämä ei tarkoita, ettei meidän tulisi olla itsekriittisiä. Samalla meidän tulisi kuitenkin osoittaa solidaarisuutta kaikille maailman vihaisille, jotka haaveilevat elämästä ja planeetasta, joka perustuu keskinäiseen avunantoon, tasa-arvoon ja vapauteen.

Me uskomme, että poliisi halusi meidän jäävän Schanzenin, St. Paulin ja Altonan alueille; rajoittaa meidät omiin kaupunginosiimme. Tässä se onnistui. Siellä pysyminen oli taktinen virhe, joka osittain johtui kommunikaation ja tapaamispaikkojen puutteesta perjantain ja lauantain välisenä yönä. Twitter ei riitä meidän tarpeisiimme, eivätkä sen pääasiassa saksankieliset feedit kansainvälisiin aktioihin. Totta kai kuluneen vuoden aikana oli kutsuja, keskustelua ja esimerkkejä, joissa hyökättiin vallan symboleita, rikkauksia ja G20:tä vastaan, mutta lopulta päätös siitä, minne mennä, jäi pääasiassa individualistiseksi, ei kollektiiviseksi yritykseksi mennä yhdessä. Kaikesta huolimatta, se mitä tapahtui perjantaina Schanzenissa oli voimannäyttö meiltä. Me otimme koko kaupunginosan hallintaamme ja jätimme yli 20 000 poliisia, jotka vain päivää aikaisemmin olivat hakanneet ja kaasuttaneet Welcome to Hell -mielenosoituksen, kyynelkaasuttamaan itseään samalla kun ihmiset murtautuivat jopa Hamburger Sparkassen sisälle (pankki Rote Floran naapurissa) yrittäen sytyttää sen sisäpuolelta palamaan.

 Me uskomme erilaisiin metodeihin ja taktiikoihin ja olemme vaikuttuneita siitä, että taktiikoiden monimuotoisuus toimi kaduilla Hampurissa. Ikävä kyllä se ei kuitenkaan jatkunut myöhemmin, kun jotkut koittivat kalastella halpoja ääniä liberaaleilta ja konservatiiveilta. Absurdia on tietenkin, että reformisteilta kysytään heidän mielipiteitään vain militantin kamppailun seurauksena. Meille vallankumouksellisena liittoutumana on selvää, että puoluepolitiikka, reformismi tai yksistään edustus mediassa ei ole vastaus kamppailuillemme. Emme halua säilyttää luokkayhteiskunnan normaliteettia tai tyynnyttää kapinallista halua, me haluamme eskaloida kamppailuja joissa olemme.

Pohjoismainen mobilisaatio Hampuriin poliittisena väliintulona

Kuten aiemmin sanoimme, meille G20 on ollut prosessi oppia ja luoda uusia läheisyyksiä. Me olemme luoneet avoimen pohjoismaisen liittoutuman, johon voivat demokraattisesti osallistua erilaiset ryhmät erilaisista traditioista. Olemme järjestäneet yhdessä …Ums Ganze! -liittouman kanssa tiedotuskiertueen neljään maahan, pitäneet lukuisia kokouksia, infotilaisuuksia ja evaluaatioita yli kymmenessä kaupungissa, osallistuneet podcasteihin ja muuhun mediaan, käyneet lukemattomissa kokouksissa eri maissa ja mobilisoineet Hampuriin lähes kokonaisen vuoden ajan.

Mobilisaatiomme todistaa, että kansainvälisten suurprotestien ei tarvitse olla eristyksissä paikallisesta järjestäytymisestä: me olemme kaikki todistaneet kuinka nuoret ovat tulleet mukaan, oppineet Hampurin kaduilla ja saavuttaneet käytännöllisen ymmärryksen kamppailustamme. Me olemme luoneet uusia suhteita ja liittoutumia, jotka ovat antaneet meille käytännöllistä ja jokapäiväistä energiaa liikkeisiimme. Kutsussamme sanoimme, että haluamme mennä Hampuriin elävöittääksemme liikkeitämme, ja tässä olemme onnistuneet paremmin kuin osasimme odottaa.

Kieltämättä olisimme halunneet olla Hampurissa aiemmin kuin torstai-iltana, ja tiesimme, että meidät pysäytetään Saksan rajalla joksikin aikaa. Kuitenkin koemme, että kollektiivinen matka oli se, mikä mahdollisti poliittisen väliintulon: sen kautta pystyimme järjestäytymään kaduilla ja tekemään jotakin monien eri subjektiviteettien kanssa. Meille olisi ollut erittäin vaikeaa lähteä matkaan aikaisemmin, koska jo nyt joidenkin bussien piti lähteä tiistaina kohti Hampuria. Emme oikeastaan uskoneet, että poliisi pitäisi meitä rajalla viittä tuntia kunnes Welcome to Hell -mielenosoitus alkaisi. Tulevaisuudessa meidän tulee pohtia, haluammeko yrittää samanlaista karavaania, ja valmistautua pidempiin pysäytyksiin. On selvää, että karavaani antoi meille rakenteen: monet yksin matkustaneet toverit olivat hajaantuneina ympäri kaupunkia onnistumatta samankaltaisessa poliittisessa väliintulossa kuin me. Koimme myös yhdessä uskomatonta energiaa blokeissamme, kaduilla kuullessamme lukemattomat ”Arna, Arna” -huudot sekä nähdessämme 300 ihmisen ryntäävän ulos busseista tupakoimaan taukopaikalla Tanskassa. Yhdessä lähteminen oli meille kollektiivinen poliittinen kokemus, jollaista tuskin olisimme voineet saavuttaa muulla tavoin.

Taktinen ja teoreettinen kokeilu

Meille G20 oli myös uusien taktiikoiden ja teorian kokeilua. Jotkin ARNA:an kuuluvat ryhmät olivat keskittyneet Shut Down the Logistics of Capital -aktioon (suom. Pysäytetään pääoman logistiikka), jossa Hampurin satama blokattiin. Blokkaus oli, vaikka tekeekin kipeää myöntää se, ennen kaikkea symbolinen eikä niinkään taloudellinen. Toisaalta kilometrien pituinen jono rahtirekkoja sekä sataman sen osan sulkeminen, jossa olimme, olivat todellisia. Meille kyse ei koskaan ollut vain yksittäisestä aktiosta, vaan osallistumisesta keskusteluun logistiikasta yhtenä keskeisenä ja heikkona pisteenä kapitalismissa ja sen testaamisesta, miten voimme hyökätä logistiikkaa vastaan eri tavoin Hampurissa ja muualla. Perjantaiaamuna meitä oli hieman vähemmän kuin olimme toivoneet, mutta onnistuimme sulkemaan rekka- ja junarahdit yhdessä Euroopan isoimmista satamista niin pitkäksi aikaa kuin halusimme. Poliisin yritykset saartaa meidät ja ennakoivasti sulkea joitakin katuja satamassa pelkästään lisäsivät blokkauksen tehokkuutta, ja se pakotti jotkin yritykset ilmoittamaan perjantain etätyöpäiväksi jo ennen itse aktiota. Perjantaiaamu toimi, ei pelkästään loistavan suunnitelman takia, vaan myös lukuisten muiden aktioiden ansiosta, joita tapahtui samaan aikaan ympäri kaupunkia. Monista meistä tuntuu, että hyökkääminen logistiikkaa vastaan erilaisilla tavoilla blokkauksista ja lakoista militantteihin aktioihin on suunta tulevaisuudessa. Se on ponnistus laajentaa ja yhtenäistää kamppailujamme, taktiikoitamme ja mahdollisuuksiamme ennalta arvattavista A:sta B:hen -mielenosoituksista kohti innovatiivisempia tapoja pysäyttää kapitalismi.

Lopuksi, onnistuimme luomaan voimakkaan pohjoismaisen mobilisaation, luomaan uusia suhteita ja läheisyyksiä ihmisten välille, toimimaan kansainvälisesti ja internationalistisesti, sekä olimme osa massiivista ja onnistunutta mobilisaatiota, joka teki selväksi, että G20 ei tosiaankaan ollut tervetullut Hampuriin. Haluamme kiittää kaikkia, jotka mahdollistivat tämän. Me otamme kokemuksemme mukaan tulevaisuuden kamppailuihimme kohti maailmaa ilman valtioita tai luokkia.

Elokuu 2017,

Autonomous Revolutionary Nordic Alliance

Kirjoitus on julkaistu Kapinatyöläinen #50 (2/17) -lehdessä.